Se on sitte siinä!

Vuosi on siis siitä vierähtäny kun suomipoika(t) lähti maailmaa valloittamaan. Paljon on vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan ja molemmat maailman matkaajat voinevat helposti todeta tämän olleen kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus, jota ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. Olo on näin lähdön hetkellä melko tyhjä, ja pinnalla ovat ristiriitaiset tunteet suomeenpaluun ja tulevaisuuden suhteen; toisaalta aurinkoisen espanjan jättäminen taakse tuntuu varsin haikelta, toisaalta taas tuntuu todella hienolta palata takaisin kotisuomeen.

Pitemmittä jorinoitta toivotellaan kiitokset näiden juttujen lukijoille; mukava että olette pysyneet meiän maailmanvallotushengessä mukana! Yksi asia on varma: tätä vuotta auringon ja Välimeren rannikon syleilyssä ei koskaan tule unohtamaan. Hilpeät hetket täällä tulevat palaamaan mieleen helposti yhä uudestaan ja uudestaan reissusta paluun jälkeen ja lämmittävät mieltä ainiaan!

¡Hasta Luego Amigos!

Valéncia, Spain - Tääl ol ja män!

Aurinkoa riittävästi, aikaa vain rajallisesti...

Näinhän se vaan menee. Viime päivät on menny kuin siivillä, ja vaihtarivuoden loppu häämöttää nyt lähempänä kuin koskaan - Heikiltä se pääsi jo loppumaankin! Meikälläkin on enää vaivaiset kymmenisen päivää jäljellä...

Viimeisimpiä päiviä täällä on vietelty kiireisin merkein, kun niin paljon olisi vielä tekemista ja aikaa vain rajallisesti jäljellä. Suunnistelemassa on ehditty vielä pariin otteeseen käymään; ensin parin päivän skabareissu Ibissä, joka sijaitsee Valencian ja Alicanten välisen vuoriston kupeessa. Sieltä hyvät sijat plakkariin sprintistä ja voitto kotiin parikisasta - tyylikästä & maistui makoisalta! Viimeiset skabat ennen kesätauolle jäävää espanjan kisakautta käytiin juoksemassa Calatayudissa, jossa maasto ei todellakaan ollut vuoden aikana kiertämistämme niitä parhaita... Joka tapauksessa kunnon skabat niin fyysisesti kuin suunnistuksellisesti: nousua normaalimatkalla peräti 1000m luokkaa, rasteja riitti aina bingorasteista ihan kohtuu suunnistettaviinkin. Parasta tässä kisaviikonlopussa taisi loppujen lopuksi sittenkin olla kisakylässä (Calatayud) järjestetyt keskiaikaiset festivaalit ritareineen, markkinoineen & grillailuineen, joihin päästiin mukavasti soluttautumaan heti suunnistusosuus suoritettuamme :)

Calatayudin skaboista matkaa jatkettiin suoraan kohti Madridia, jossa tarkoituksena oli viettää seuraavat kolme päivää Espanjan parhaista suunnistusmaastoista nauttien. Majoitus löydettiin Guadarraman keskustasta edullisesta hotellista, josta oli mukavan lyhyt matka lähimpiin Peguerinoksen maastoihin. Myös lähelle Valladolidia sijaitsevat hiekkadyynimaastot sekä San Martinin kupeessa sijaitsevat vauhdikkaat avometsämaastot tulivat tutuiksi; reenit maistuivat ja jättivät hienon maun Espanjalaisista suunnistusmaastoista päällimmäisiksi mieliin.

Reissun paluumatkalla yövyttiin reilut 100km Valencian eteläpuolella sijaitsevassa Calpen kylässä, jossa aamulenkin jälkeen kiivettiin niemenkärjellä sijaitsevan 332m korkean Gibraltaria muistuttavan kalliovuoren huipulle - ja mitkä maisemat! Eikä siinä vielä kaikki. Paluumatkalla ajeltiin rantaviivaa pitkin ja löydettiin vihdoin paljon puhuttu Benitachellin kylä, jonka kupeessa kuuluisat merenrannan "kalliohyppypaikat" sijaitsevat. Huh huijaa! Melko hurjalta joskin mahtavalta näytti; parhaalta paikalta pystyi hyppäämään 19m korkeudelta kallion reunalta suoraan mereen - jos uskalsi... Näytti sen verran jänskältä, että tyydyttiin hieman matalempaan kohtaan. Mahtava fiilis ja huikea kokemus - aivan upea paikka!

Heikin viimeinen viikonloppu maailmanvallotusreissussa vieteltiin Valenciassa fiilistellen. Kierreltiin paikkoja, maleksittiin biitsillä ja luonnollisesti vietettiin huikeat pippalot täällä tutuksi tulleiden parhaiden kavereiden kanssa. Ou jee - Valencia rulettaa!

Sitten tuli se kauan tiedetty, mutta aina vaan niin nopeasti tullut lähdön paikka. Heikille kaikki kamat kassiin ja itsellekin melkein, koska olen tulossa enää vajaaksi kahdeksi viikoksi takaisin Jukolan jälkeen nautiskelemaan vielä viime hetkistä villistä ja vapaasta elämästä täällä etelässä. Lähtöä pehmitti hiukan se, että oltiin menossa vielä pariksi päiväksi Barcelonaan kiertelemään turisteilemaan, kun ei oltu sinnekään vielä aiemmin oikeen kunnolla ehditty. Hieno kaupunki, joskin melkoisen täynnä turisteja joka puolella. Hotellit oli huokeat ja ihan asuttavat, ja pari päivää kaupungissa turisteillen kulu nopeesti, mutta tulipahan ainaki tärkeimmät vierailukohteet kuten Sagrada Familia, Park Güell ja Las Ramblaksen alue nähtyä. Onnistunu reissu jälleen kerran - onhan särmä kaksikko valloittanu jo niin monia kaupunkeja ja kohteita, ettei suurempia yllätyksiä enää ole eteen tullut... Sitte vielä Finnairin lento koti Suomeen, jonne Heikki jo jäikin, mutta josta meikä vielä muutaman päivän Jukolareissun jälkeen palas hetkeksi aikaa takaisin.

Luonnollisesti paikallinen Juhannus eli San Juanin päivän juhlat tulevat kuulumaan vielä ohjelmaan, jota jo vesi kielellä odotellaan ;) Muuten viimeiset puolitoista viikkoa suunnitelmissa on ainoastaan lomailemista sekä nauttimista Valencian tarjoamista hienouksista ja etelän mahtavasta tunnelmasta.

Näillä biitseillä kelpaa loikoilla!

Reissuja, (koulua) ja kisailua...

Mitä vähemmäksi jäljellä olevat päivät Espanjassa käy, sitä kiireisemmiksi ne tuntuvat muuttuvan. Tämänkin jutun kirjoittamiseen ei vaan millään oo ehtiny... Tai sitten on vaan aina sattunu löytymään jotain parempaa tekemistä kun netissä surffailu tai juttujen kirjottelu... Kait sitä haluaa vaan ottaa kaiken irti näistä viimeisistä viikoista ja päivistä täällä mahtavissa olosuhteissa etelän auringossa.

Kerrotaan ny viime aikojen häppeningit kuitenki ihan lyhyen kaavan mukaan kun kerran tuli jo luvattua:

- Tiomila: Perinteiseen tyyliin Ruotsissa/Tiomilassa tuli käytyä ja samalla reissulla pikasesti suomessakin, jotta matkavakuutuksen sai taas nollattua kuntoon loppuajaksi täällä. Kisat meni ihan kohtuu hyvin ja varsinki meikän (Jallun) oma osuus meni mukavasti aivan kärjen vauhdin tuntumassa. Lopullista sijoitusta en ny just muista, mut kiinnostuneet voi pistää "Tiomila 2007" googleen ja tarkastella tuloksia tarkemmin sieltä. Kisojen jälkeen lensin suoralla lennolla Tukholmasta Barcelonaan, jossa Sami & Lotta lapsineen olivat jo valmiiksi lomalla odottelemassa. Siitä jatkettiin sitten yhdessä seuraavana päivänä Valenciaan, jossa seuraava viikko meni nähtävyyksiä kierrellen, biitsillä uiden/löhöten ja lomailijoiden tapaan lööbaillen.

- Wappu: kts. edellinen kohta. Wappu meni siinä sivussa... Tais tulla ihan hyvät p..seet suomalaiseen tyyliin otettua ja kävästiin siinä sivussa keskustassa baarikierroksella pyörähtämässäkin - muistaakseni...

- Yliopistojen väliset mestaruuskisat: Vuoden tärkeimmät skabat Yliopistoille - pakko lähtee mukaan edustamaan UPV:ta, kuulin etukäteen Hectorilta. Kisat pidettiin Cordobassa, jonne lähdettiin tyylikkäästi isolla turistibussilla, vaikka matkustajina olikin vaan suunnistajat 3+3hlö, seinäkiipeilijöitä saman verran sekä pari coutsia ja joukkueen johtaja. Majoitus oli tietty hienossa ***-tähden hotellissa täyshoidolla ja kaikki muutkin ruokailut matkalla yms. meni Yliopiston piikkiin luonnollisesti. Kisat meni tyylillä läpi ja kotiin tuomisina oli kultaa henkilökohtaisesta kisasta ja pronssia UPV:lle joukkuekisasta! Lisäksi mukavasta parin päivän "lomareissusta" jäi käteen UPV:n tyylikkäät edustusasut sekä Yliopiston rehtorin omakätisesti allekirjoittama virallinen onnittelukirje hyvästä menestyksestä kisoissa - ou jee ;)

- Andorra, Madrid, Granada & Alicante: Heikki tuli viikon lomalta suomesta takasin ja meikä lähti taas reissun päälle yhdessä meiän porukoiden ja pikkubroidin kanssa, jotka tuli morjestamaan Epsanjaan. Ensin ajeltiin pariksi päiväksi Andorraan, jossa turisteiltiin hienoissa vuoristomaisemissa ja shoppailtiin halpoja tuotteita veroparatiisissa. Sieltä matka jatkui Madridiin, jossa hotellimajoitus vaihtui rennompaan mökkeilyyn ja turisteilu ulkoiluun ja suunnistukseen Espanjan mahtavimmissa vuoristomaastoissa. Täältä matka jatkui edelleen Granadaan, jossa vierailukohteena luonnollisesti Alhambran linnoitus ja kaupungissa kiertely. Ennen Valenciaan paluuta pari päivää vietettiin vielä Alicanten kupeessa jo tutuksi tulleella camping Marjalin hienolla alueella. Siellä vieressä olevat rantadyynimaastot tulivat jälleen tutuiksi sekä uutena kokeiluna tällä kertaa testattiin vieressä sijaitsevan cartingradan autojen nopeutta ja renkaiden pitoa. Ehdottoman hieno reissu kokonaisuutena, jossa maisemat vaihtelivat kilometrien korkuisista vuoristoista Välimeren rantahietikoiden tasaisuuteen.

Tässäpä nää tällä kertaa, ens kerralla lisää. Nyt takaisin nauttimaan paikallisista oloista!

Ihan mukava tuolla on oleskella...

Tiomila, Wappu, Yliopistojen mestaruuskisat...

Kiirettä on pidelly ja reissua riittäny, mutta juttua näistäkin on lähipäivinä tiedossa - hyvää kannattaa aina odottella ;)

Mikä maa, mikä valuutta? Ei kai Espanja ainakaan?

Toledon kisaviikonloppu 21.-22.4.

Viime lauantaina ja sunnuntaina käväistiin suunnistusskaboissa Navalcanissa, Toledon maakunnassa Madridin läheisyydessä. Lauantai aamulla juostiin normaalimatka, jossa matkaa oli reilut 12km ja nousua muutama sata metriä. Maasto oli suurimmaksi osin (käytännössä kokonaan) "nurmikkopohjaista" avointa niittyä, jossa kiviä/kivikkoja todella reilusti joka paikassa - kartan päävärinä oli n. 90% keltaista ja mustaa! Ja nopeeta banaa se todella olikin ja Jallun voittoajaksi kello raksutti 1.06.21. Heikille kohtuu suoritus ja maalissa sija 8. noin 8 min keulan perässä. Illalla joustiin vielä ripeätempoinen kaupunkisprintti, jossa sijoiksi muodostuivat 2. ja 6. aamun mukaisessa järjestyksessä.

Sunnuntaina vuorossa oli keskimatka, joka juostiin aurinkoisessa ja melkoisen kesäisessä kelissä lauantaita vastaavassa nopeakulkuisessa, mutta pienipiirteisessä maastossa. Vauhti toi mukanaan helposti pieniä virheitä, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin jälleen hyvin hanskassa, ja koska vauhtia näkyi kohtuu hyvin riittävän löytyivät tulostaululta tällä kertaa sijat Jallu 1. ja Heikki 9.

Kisaviikonlopulle voisi kokonaisuutena antaa ihan kiitettävän arvosanan. Kolme hyvää kilpailua parin päivän sisään mukavan erikoisissa ja nopeissa suunnistusmaastoissa, joiden kaltaisiin harvoin pääsee. Luonnollisesti tulostenkin valossa tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan viikonlopun kisoja eli ruotsin Tiomilaan - Siellä Tullaan!

Linkki tuloksiin: http://www.orientoledo.com/campeonato.aspx

Kisamaastoa tyypillisimmillään.

"3 Mestaruusmitalia ja Afrikan valloitus plakkarissa"

Espanjanmestaruus kilpailut tuli kisailtua ja ihan mukavastihan ne sitten meni. Kisat käytiin ~65km Madridin pohjoispuolella sijaitsevan Buitragon kylän läheisyydessä, jossa maastot oli joka matkalla melkoisen mukavat ja suunnistamaan joutui nopeasta kulkukelpoisuudesta huolimatta melkoisen paljon.

Kisaruljanssa alkoi perjantain normaalimatkalla, jossa matkaa oli 11,9km ja nousua 500m. Jallun kisa sujui alun pienistä virheistä huolimatta kokonaisuutena hyvin, ja lopputuloksissa sijoitus olisi tuonut Espanjanmestaruus pronssia, mikäli kansalaisuus olisi Espanja eikä Suomi. Heikilläkin virheitä tuli alussa jonkin verran, mutta maaliin kunnialla joka tapauksessa - Terkkelsenin peesistä päästiin molemmat jonkin verran nautiskelemaan matkan jossakin vaiheessa. Tässä tulokset (-->Hombres Elite): http://tinyurl.com/ytedjx

Lauantaina aamulla vuorossa oli viesti, jonne lähdettiin joukkuekokoonpanolla 1.osuus/Heikki, 2.osuus/Jallu ja 3.osuus/Chris Terkelsen. Alkuasetelmat lupailivat hyvää, ja kilpailusta katsojan kannalta herkullisen teki se, että noin 70% kisamaastosta ja kilpailijoista oli koko ajan seurattavissa kisakeskuksesta, sillä kisamaasto oli todella avointa vuorenrinnettä, josta näkyi melkein kokoajan kisakeskukseen. Viesti sujui mainiosti joka osuudella, josta kertoo myös se, että meidän kolmen osuusajat ovat kaikki parin minuutin sisällä. Ja Espanjan mestaruushan tällä suorituksella olisi irronnu, jos tosiaan Espanjalaisia oltaisi! Viestin tulokset: http://tinyurl.com/2hkz2h

Iltapäivästä vuorossa oli vielä Sprintti, jotta kaikki neljä kisaa ehdittäisiin kolmen päivän sisään juoksemaan. Heikki ei päässy kisaan mukaan, koska ei ollut saanut riittävästi pisteitä espanjan rankilta - kuitenki kaikki muut ulkomaalaiset pääsi suoraan kisaan mukaan, noh, tällästä tää on välillä. Sprintti juostiin kaupunkiolosuhteissa, ja Jallu tykitteli vauhdilla Buitragon kapeilla kaduilla (välillä vähän liiankin), ja muutama reilumpi virhe jätti aivan kärkisijat tällä kertaa saavuttamatta. Kuitenkin kohtuu suoritus, ja sija noin kympin paikeilla tuloslistoilla. Ennen kaikkea hyvä reeni ja mukava kikkailukisa linnanraunioissa ja muissa mukavissa "kikkapaikoissa" idyllisen vanhan kylän keskustassa. Sprintin tulokset: http://tinyurl.com/2bdcrb

Sunnuntaina kisailtiin sitte vielä keskimatkalla, jossa matkana 4,6km ja 180m nousua. Terkkelsen oli jälleen jäätävän kovassa lyönnissä, ja hyvästä suorituksesta huolimatta Jallu joutui tyytymään jälleen pronssisijalle. Heikillä oli myös hyvä vauhti päällä, mutta yksi isompi virhe tiputti sijan hieman kärjen tuntumasta. Kokonaisuutena oikein mukava kisaviikonloppu, joskin melkoisen rankka sellainen neljästä kilpailusta johtuen. Saldona Jallulle tuli siis yksi kulta ja kaksi pronssia, jos siis Espanjalainen olisi. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä! Keskimatkan tulokset: http://tinyurl.com/2dv93z

Rankan kisaviikonlopun jälkeen matkaa lähdettiin jatkamaan ympäri Espanjaa reissaten, jonka huipennuksena tulisi olemaan Afrikan valloitus! Matkan kohteista ja kommelluksista lisää hetken kuluttua... Joten pysykäähän kanavalla!

Spanish Championships & Africa

Alicantessa tuli taas käytyä ja paikka oli yhtä hieno kuin ennenkin. Reeniä/suunnistusta tuli pidennettyyn viikonloppuun (pe-ma) ihan mukavasti, joten nyt vaan pari päivää palauttelua ja valmistautumista ensi viikonlopun settiin, jossa ohjelmassa perjantaina Espanjan mestaruuskisojen normaalimatka, lauantaina viesti & sprintti ja sunnuntaina keskimatka. Katotaan sitte miten espanjalaiset pärjää ku pistetään suomipoikien kanssa samalle viivalle!

Reissuun tosiaan lähdetään huomenissa, ja Madridin pohjoispuolella käytävien Espanjan mestaruuskisojen jälkeen suunnitelmissa on jatkaa matkaa kohti Espanjan eteläkärkeä, jossa auto vaihdetaan laivaan ja suunnataan kohti Afrikkaa. Katotaan sitte viihtyykö siellä päivän vai pari, mutta tokihan se on käytävä katsastamassa kun se on eteläkärjestä ainoastaan näköetäisyyden päässä. Marokosta paluun jälkeen loppumatka takaisin Valenciaan tullaan sitten Välimeren rantaviivaa pitkin ja takaisin täällä pitäisi olla jälleen maanantaina 16.4.

Tällaista tällä kertaa tiedossa; toivottakaa tsemiä kisoihin ja uuden maanosan, Afrikan, valloittamista varten. Tuloksia ja kuulumisia seuraavalta roadtripiltä on sitten tulossa jälleen, kunhan Valenciaan taas palataan.

Alicanteen treenaamaan

Vuokrakärry on taas haettu, ja huomenaamulla matka suuntautuu jälleen kohti Alicanten mahtavia rantadyynimaastoja. Marjalin campingistä on mökki vuokrattuna, ja maanantaihin asti käydään hakemassa suunnitustatsia ja vauhtia ympäri Guardamaria & Alicantea hyvillä suunnistusreeneillä. Alkuviikosta kuullaan sitten ennakkoasetelmat ennen pääsiäisenä käytäviä Espanjanmestaruuskisoja Madridin pohjoispuolella.

Ps. Myös 2,5 viikon reissun matkakertomus nyt viimein valmis!!!
(kuvia tulenee jossain vaiheessa, kunhan vain aika antaa myöden...)

Suunnistusskabat Titonaressa

Ennakkotiedot: rata 7,7km (HE), nousua 345m ja normaalimatkan kisa tulossa. Aika haastavaa, vaikeaa taikka rankkaa siis tulossa, jos alle 8km rataan aiotaan käyttää normaalimatkan täyttävä aika... Ja niinhän se sitten olikin!

Joo, heti lähdöstä lähtien kisan juoni oli selvillä: kivikko pohja, rajuja mäkiä, vihreitä rinteitä ja bingorasteja. Erityisesti rastien löytämistä hankaloitti kartan paikkaansa pitävyys sekä rastien laittaminen eri paikkaan kuin karttaan oli merkitty. Suunnistajan ei auta valitta, vaan rastit on löydettävä ja nopeimmiten sen tehnyt voittaa. Ja ei tuloksissa loppujen lopuksi mitään valittamista olekaan, mutta kyllä täytyy myöntää että maastossa meinas kyllä välillä alkaa naurattamaan: ei ne piikkipusikot ja mäet (todellinen noususumma siis noin 600m Heikin kellon mukaan), vaan se että kartta ei todellakaan vastannut maastoa monin paikoin ja itse rastit nyt oli osattu viedä suunnilleen rastiympyrän sisäiselle alueelle - kyllähän ne nyt sieltä löytää!

Enempää karttaa, ratamestaria tai kisoja kommentoiden antaa tulosten puhua puolestaan! Mutta olipahan melkoset kisat & maasto, kertakaikkiaan... Toivottavasti ens kerralla saadaan taas nauttia mieluummin Martin Kronlund Trophyn tasoisista kisoista niin maaston kuin kartankin suhteen jälleen.

Tulokset: http://tinyurl.com/2hxcen

Las Fallas juhlittu --> paluu arkeen

Las Fallas tuli vietettyä ja oli muutes melkoinen kokemus: kaupunki aivan täynnä juhlijoita ja ohjelmaa yötä päivää aina torstaista maanantaihin asti! Juhlavalmistelut täällä Valenciassa alkoivat jo maaliskuun 1. päivänä, joten 19 päivän juhlavalmisteluiden ja itse juhlien uuvuttamat ihmiset saivat mitä halusivat: ikimuistoisen Las Fallaksen jälleen kerran!

Fallaksen ohjelmaan kuului joka päivä todella äänekäs ilotulitus kaupungin keskustorilta kl 14, siis todellakin koko 19 päivän ajan! Itse juhlapäivien aikaan torstaista maanantaihin kaupunki järjesti myös toisen ilotulitussession aina puolen yön aikaan keskuspuisto Turialta, ja täytyy sanoa ettei olla kyllä koskaan nähty niin värikkäitä, isoja ja äänekkäitä raketteja kun näissä showssa tuli nähtyä - kertakaikkisen mahtavaa!!! Koko kaupunki oli rakennettu myös täyteen erilaisia Fallaspatsaita, joista parhaimmat olivat kerrostalojen korkuisia; kaikki erityisen huolella suunniteltua ja tehtyjä. Materiaalina näissä käytetään puuta runkoon ja muuten kokonaan paperimassaa, joka maalataan huolellisesti, jotta patsaista tulee todella taidokkaan näköisiä. Koko Fallaksen kohokohta on viimeisenä juhlapäivänä, kun kaikki Fallaspatsaat sytytetään yöllä tuleen ja poltetaan komeilla liekeillä keskellä katuja, jonne ne on rakennettu. Huh huijaa, tämä on mahdollista vain Espanjassa - no, olihan siellä muutama palomies varmistelemassa vierellä ettei liekit leviä kerrostaloihin, mutta kuitenkin... Melkoista touhua!

Melua, raketteja, pommeja, Fallaspatsaita, festaritelttoja, esiintyjiä juhlalavoilla, kaikenlaisia taiteilijoita ja kaupustelijoita sekä miljoona turistia Valenciassa torstaista maanantaihin - melkoinen setti! Kaiken kaikkiaan mahtava elämys, joka tämäkin täytyy vaan itse kokea, jotta voi ymmärtää kuinka iso ja merkittävä kansanjuhla tämänkin on Espanjalaisille.

Keskustorin 26m korkea Las Fallas -patsas.

¡Las Fallas 2007!

Se on täällä nyt sitte! Merkkejä megalomaanisesta festivaalista löytyy jo runsaasti ja viimeistään huomenna se sitten pääsee irti: miljoona turistia, satoja kymmenmetrisiä Las Fallas patsaita, ilotulituksia, festaritelttoja ja paljon tapahtumia... Koko Valencia sekaisin ja täpö täynnä juhlijoita & meteliä! Saas nähdä miten Suomi-poika pysyy menossa mukana - ja pysyyhän se! Tai se nähdään sitten. Kuulumisiä tästä tapahtumasta voi sitten odotella ensi viikolla, mikäli juhlat siihen mennessä jokseenkin rauhottuvat; näistä espanjalaisista kun ei koskaan tiedä miten pitkään ne jaksaa villitä. Ainoa tiedossa oleva varma asia on, että Las Fallas tulee olemaan jotain täysin sanoin kuvaamatonta menoa tuttuun espanjalaiseen hulluun tyyliin, joka täytyy itse kokea, jotta voi saada oikean käsityksen tästäkin traditiosta, jota ei voisi kuvitella Pohjoismaihin missään nimessä. But here in Valencia it's Fiesta time!!!

Back in Valencia again!

Dodii, 18 päivän reissu takana ja jälleen takaisin Valenciassa. Matkaa kertyi yhteensä vajaat 4000km ja maisemat vaihtelivat Barbaten & Alicanten rantadyyneistä Madridin takana sijaitseviin vajaan 2000m vuoristoihin. Aurinkoiset ja lämpimät kelit hellivät lähes koko reissun ajan ja treeniolosuhteet olivat mitä mainioimmat niin Välimeren rannikolla Alicantessa, Atlantin rannikolla Barbatessa kuin vuoristossa 1500m korkeudella Madridin läheisyydessä Pegerinoksessakin.

Matkaan lähdettiin 4 henkilön voimin; vakio kaksikon (Jallu & Heikki) lisäksi reissuun suuntasivat Tuomo ja Pekka, jotka tulivat reilun viikon treenivisiitille Espanjaan. Auto pakattiin täyteen varusteita ja matkaan lähdettiin perjantai-iltana Valenciasta, jonka ensi kohteena oli kisaviikonkoppu Murciassa. Lauantaina suunnistettiin Espanjan tämän vuoden toiseksi suurimman suunnistuskilpailun Costa Calidan normaalimatka ja sunnuntaina keskimatka. Kisat sujuivat vaihtelevasti, toisilla hyvin ja toisilla ei aivan niin hyvin... Mutta hienot kisat kaiken kaikkiaan, ja leiri sai arvoisensa aloituksen mainioilla suunnistuskokemuksilla Murcian mäkisillä ja kohtalaisen vaativilla suunnistusmaastoilla.

Sunnuntaina kisojen jälkeen matka jatkui kohti Barbatea. Matkalla pysähdyttiin treenaamaan (ja viemään rasteja) Granadan kupeessa sijaisevaan Las Mimbresiin ja perille Atlantin rannikolla sijaitsevaan Barbaten kylään saavuttiin vähän ennen puoltayötä, joten eipä sitte juuri muuta kuin kamat autosta mökkiin ja keräämään voimia treeniviikkoa varten. Mökki olikin muuten by the way positiivinen ylläri, sillä melko edullinen ja aivan uuden karhea kaikin puolin, jossa lisäksi vielä mukava oma piha jossa voisi vietellä esim. mukavia grillijuhlia joku kaunis ilta rankan treenipäivän päätteeksi...

Leiriviikko maanantaista perjantaihin sujuikin sitten melkoisen perinteiseksi muodostuneella kaavalla: aamupäivällä ensimmäinen suunnistusreeni ja iltapäivällä toinen. Barbaten huippumaastoissa oli todella mahtava reenailla, ja viikko kului nopeasti mahtavista hiekkadyynimaastoista nauttien. Väillä vedettiin rauhallista tahtia pitkään ja välillä taas tykiteltiin sprinttireeniä takaa-ajolähdöllä täysillä. Ja leiriviikon huipennukseksi haastettiin paikalla myös olleet Femmanin pojat kaksiosaiseen leiriskabaan: aluksi vajaan 4km rata väliaikalähdöllä ja siihen päälle sitten vielä reilu 4km suunnistusrata takaa-ajona. Hyvä kisa, ja ennen kaikkea hyvä reeni! Ja voitto kotiin - luonnollisesti :)

Perjantaina piti sitten siirtyä Barbatesta rantaviivaa pitkin takaisin Alicanteen, tarkemmin ottaen Torreviejaan/Guardamariin. Matkalla käytiin ihastelemassa Espanjan eteläkärkeä, josta pääsi yhtä-aikaa katselemaan niin Atlantin kuin Välimerenkin aaltoja ja vastarannalla siinti jo Afrikan rannikko. Myös Gibraltarin vuori ja siellä olevat apinat tulivat tutuiksi.

Lauantaina reenailtiin Guardamarin mahtavissa rantadyynimaastoissa ja hikihän siinä tuli; aurinko helli jo vähän turhankin hyvin ja lämpötila nousi varjossakin jo peräti +28'C! Sunnuntaina kisailtiin taas ja tarjolla oli 8km rata rantadyynimaastossa. Todella herkkua, joskin reeniviikko painoi hiukan juoksuaskelta. Kisojen jälkeen Tuomo ja Pekka lähti UPV:n suunnistajien matkassa kohti Valencian lentokenttää, josta heillä alkoi kotimatka 1,5 viikon reenailujen jälkeen takaisin suomeen. Jallun ja Heikin reissu oli kuitenkin vasta puolessa välissä, ja seuraavana ohjelmassa oli leiri/treeniviikko Ruotsin maajoukkueen kanssa Guardamarissa sijaitsevassa Camping Marjalissa.

Alkuviikko kului nopeasti ja treeniä kertyi melkoisen mukavasti. Muutamana päivänä vietiin rasteja ja sport-ident leimasimia mettään ruottalaisille, välillä reenailtiin omia reenejä ja välillä juostiin yhdessä ruottalaisten kanssa. Torstaina kisailtiin jälleen, kun Valencian liigan neljäs osakisa käytiin aivan Guardamarin kupeessa El Molarin kartalla. Jallulle voitto, Heikille hieman pummia, mutta kohtuu sijalla maaliin kuitenkin. Perjantaina Alicanten leiriviikko huipentui "MM-viestitreeniin", joka juostiin yhdessä ruotsin maajoukkueen kanssa pariviestinä. Hyvä kova reeni, ihan hyvin ne ruottalaiset veti - tosin eihän ne meikäläisille tietenkään olis pärjänny jos ei reiluuden nimessä olis aina vähän odoteltu niitä välillä... :) Tämän jälkeen ruottalaiset halus vielä tarjota meille lounaan ravintolassa yhdessä heidän kanssa kiitoksena avusta ja hyvästä "reeniseurasta" viikon ajan Alicantessa. Ja oikein maittavalta se ruoka meksikolaisessa ravintolassa ruotsin veronmaksajien rahoilla maistuikin! Sitte vaan kamat kasaan jälleen ja illansuussa matkaa jatkettiin Madridiin, jossa viikonlopun ohjelmassa oli vielä Espanjan tämän vuoden suurimmat suunnistuskisat, Martin Kronlund Trophy -skabat.

Lauantaina juostiin normaalimatka Pegerinoksessa 1500m korkeudella vuoristossa. Kisa oli pitkä ja raskas, mutta maasto aivan helmeä! Matkasta jaksoi nauttia koko ajan; ainoana miinuksena voisi sanoa sen, kun Heikki onnistui liukastumaan loppuradasta joenylityksessä, ja sai siitä melkoisen tällin ja isokokoisen mustelman takareiteen... Taso kisoissa oli todella kova ja aivan ylimmät kärkisijat jäivät saavuttamatta tällä kertaa. Sunnuntaina kisailtiin keskimatkalla ylhäällä vuoristossa, joka sekin oli alusta maaliin saakka pelkkää nautinto joka metrillä. Heikki joutui tyytymään katsojan rooliin kipeän takareiden takia, mutta Jallulle ihan kelpo juoksu tällekin matkalle, vaikka loppuradasta kisan molemmat päivät voittanut "Kettusen Tero" pääsikin livahtamaan rinnalle ja ohi melkoisen hyvällä vauhdilla. Reissua jatkettiin kisojen jälkeen vielä maanantaille asti, jotta hyviä maastoja Madridissakin ehdittiin koluamaan ihan kohtalaisen mukavasti. Maanantai-iltana matka suuntautui sitten vihdoinkin takaisin Valenciaan, jonne saavuttiin myöhään illansuussa reilut 2,5 viikkoa reissuun lähdön jälkeen.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunu reissu kaikin puolin! Espanjaa tuli nähtyä melkoisen mukavasti (~4000km lisää vuokra-auton mittariin) ja reeniä kertyi suorastaan kiitettävästi: noin 35 tuntia, josta suurin osa suunnistusta. Mukana vielä kohtalaisen monta kisaa & kovaa reeniä, joten reissusta palatessa voineekin ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa muutaman päivän ihan rennosti ja koittaa palautua reissun rasituksesta ennen kuin aletaan taas pistämään lisää vettä myllyyn - keväällä tullaan sitte!

Kisoja, reeniä, reissua 23.2.-12.3.

Huomenna sitte lähetään kiertelemään Epsanjaa. Ensin suunnataan viikonlopuksi kisoihin Murciaan, josta sunnuntaina jatketaan Granadan kautta Espanjan eteläkärjen ohi Barbateen. Siellä reenaillaan ensiviikolla maanantaista perjantaihin, jonka jälkeen siirrytään Alicanteen pitämään leiriviikkoa ruotsin suunnistusmaajoukkueelle. Maaliskuun ekana sunnuntaina kisaillaan Alicantessa, ja sitä seuraavan viikon torstaina vielä toistamiseen jossakin Alicanten/Guardamarin läheisyydessä. "Paluumatkalla" koukataan vielä Madridiin osallistumaan yksiin Espanjan suurimmista suunnistuskilpailuista, Martin Kronlund Trophy kisoihin, ja takaisin Valenciaan pitäisi suunnitelmien mukaan palata maanantaina 12.3. - reilut 2,5 viikkoa reissuun lähtemisen jälkeen.

Kuulumisia & kuvia reissusta sopii odotella vesi kielellä; eiköhän Espanja tule monilta osin koluttua melko hyvin vierailemissamme kohteissa ja samalla saa kevätkunto hiottaneen mukavalle mallille tulevia koitoksia odottelemaan!

Kuntotesti

Huh huh, tulipahan kunto testattua! No joo, rehellisesti todettakoon että odotukset olivat kyllä "hieman" raskaampaan kuntotestiin verrattavissa. Mutta kuntotesti kuitenkin! UPV-O järjesti yhdessä Yliopiston liikuntatoimen kanssa 12 minuutin testin koulun urheilukentällä, jossa ensin juostiin hiljakseen 800m 6 minuuttiin ja sen jälkeen toiset 6 minuuttia 4,20min/km vauhdilla - sykkeet mitattiin koko ajalta; hapot mitattiin ennen lähtöä, 6 minuutin kohdalla ja juoksun jälkeen.

Tulokset tulevat keskiviikkona, jolloin mitataan vielä pituus, paino, rasvat% yms. Joo, ihan mukava testi - katotaan ny sit minkälaiset ja kuinka luotettavat tulokset siitä saadaan. Parin kuukauden päästä suoritetaan sitte kuulemma jokin "raskaampi" testi, saa nähä millainen se sitte mahtaa olla...

Kuntotestin tiimellyksessä!

Kartoitusprojekti voiton puolella

Sunnuntaina 11. helmikuuta saatiin vihdoin maastotyö päätökseen Lliriassa mutta vielä monta pitkää päivää oli käytettävä puhtaaksipiirtoon. Se olikin (myös) uskomattoman hidasta mutta vihdoinkin tuli valmista. Neljä päivää piirreltiin vuorotellen yli 12 tunnin päiviä deadlinen lähestyessä mutta vihdoin saatiin heitettyä pallo Rogerille, joka on kartoittanut toisen puolen kartasta ja viimeistelee koko kartan ulkoasun. Järjestäjät painivat vielä ilmeisesti mittakaavasta IOF:n kanssa mutta taitavat kallistua 1:15000 käyttöön. Saa nähdä kuinka epäselväksi pienipiirteisimmät alueet menee. Kartasta sen verran että varsin värikäs tuli. Arviolta 50% keltaista, 49% vihreää ja 1% valkoista.

Tällä viikolla on jopa ehditty kouluun. Vaikka eka kouluviikko meni ohi, ei luultavasti mitään korvaamatonta tullut missattua. Tällä hetkellä on valittuna ainakin seuraavia kursseja: Design process tools & methodology (molemmilla), Databases (Heikki), Analytical accounting (Jallu). Ehkä löytyy vielä lisää sopivia mutta kaikki aikanaan.

Tuleva viikonloppu mennee vielä mallisuunnistuskarttaa tehtäessä, siinä voi olla parin päivän homma. 22. päivä saamme vieraita kun Tuomo ja Peksi laskeutuvat Espanjan maan kamaralle. Niiden kanssa olis suunnitelmissa mennä ekaksi Costa Calida -kisoihin Murciaan ja jatkaa siitä vajaaksi viikoksi Atlantin aaltoja haistelemaan Barbaten huippumaastoihin. Maaliskuun toisena ajellaan takaisin Alicanten lähelle Guardamarin rantadyyneille. Jätkät lentää Suomeen 4.3. ja me jäädään vielä viikoksi ruotsalaisia vahtimaan Perin leirille. 10.-11. maaliskuuta mennään varmaan Madridin lähistölle Martin Kronlund trophy -kisoihin ja sieltä palataan Valenciaan. Sitten onkin jo las Fallas - maailmankuulut festarit Valenciassa jossa ideana on että kadut rakennetaan täyteen jopa talon korkuisia sarjakuvamaisia paperimassasta tehtyjä patsaita jotka sitten poltetaan viimeisenä yönä. Koko kaupunki on kuulemma ihan sekaisin monta päivää. Ihan hyvä sinänsä että kartoittajina WRE-kisoihin ei voi osallistua - voidaan keskittyä täysillä bilettämään.

Lähiviikkojen ohjelma on siis jo varsin pitkälle suunniteltu - ennen kuin huomaakaan niin rantakelit alkaa!

Talvi voitettu!

Nyt voitaneen varmaan jo ihan tosissaan todeta, että Valencian talvi alkaa olemaan taakse jäänyttä, ja kevät/kesä puskee kovalla vauhdilla päälle. Eilen bongattiin ensimmäiset auringonpalvojat biitsillä ja tänään optimistisimpien lämpömittareiden lukemat osoittivat peräti +30'C - onhan kalenterin mukaan tosiaan helmikuun puolivälikin jo lähellä :D

Aurinko paistaa ja lenkkikelit on mitä mainioimmat, joten tsemiä sinne Suomen pakkasiin - kyllä se kesä sinnekin viimeistään heinäkuuhun mennessä saapuu! Tarvittaessa voitaneen pakata se vaikka matkalaukkuihin joskus kesällä tuliaisina Suomeen saavuttaessa...

Valencian biitsit & Välimeri kutsuvat rannoille innokkaimpia jo houkuttelevasti...

Kevään eka kouluviikko

Tästä se kevätlukukausi sitten lähti ihan virallisesti taas käyntiin. Kurssivalinnat on mukavasti vielä melko avoimina, koska ilmoittautuminen niille alkaa täällä samaan aikaan luentojen alkaessa, joten kiirettä tässä ei vielä todellakaan ole. Eiköhän sitä muutamia mukavia luentoja tähän kevätperiodillekin löydetä, jotta päästään hieman noppiakin aina suunnistusreissujen väleissä keräilemään.

Karttaprojekti etenee kovalla vauhdilla; töitä riittää vielä runsaasti, mutta toiveita kartan valmistumiselle aikataulussa on silti olemassa. Laatuahan tässä tehdään - ei mitään sutastua sutta :) Ja varmasti maaliskuun WRE-kisoissa kilpailijoille on tarjolla jonkin lainen värikäs paperinpalanen rastien löytämisen avuksi...

Kartoitusprojekti & sää tammikuussa

Tänään aloitettiin uusi urakka, kun maanantaina saatiin soitto espanjan suunnistusliiton kokouksesta, jossa etsittiin kiihkeästi kartoittajaa maaliskuun puolivälissä pidettävien WRE-kisojen uudelle kartalle. Muuten homma oli kuulemma ihan hanskassa, mutta kartan pitäisi olla valmis ensi perjantaina ja nykyinen kartoittaja oli ilmoittanut ettei ehdi sitä pidemmälle enää tehdä ja valmiina on vasta toinen puoli kartasta. Sopiva diili kun kerran saatiin aikaiseksi niin mikäs siinä! Päätettiin sitten ottaa homma vastaan ja tänään pistettiin homma sitten ihan konkreettisesti aluilleen ekalla maastovisiitillä. Hommaa siinä tulee tulevina päivinä riittämään, mutta eiköhän se siitä kun alkuun päästään. Palautetta onnistumisesta saadaan varmaan sitten kisojen jälkeen maaliskuun puolen välin paikkeilla...

Sääkin on ollut täällä välimeren rannalle ihan mukavan, hmmm, "talvinen"... Tänään katteltiin tossa just lämpömittaria mettästä palatessa ja ihan mukavat lukemathan se näytti: +21'C. Aikas lailla sopivat tammikuun kelit ;)

Vuoden 2007 kisakauden avaus

Tänään päästiin "vihdoinkin" korkkaamaan suunnistuksen kisakausi käyntiin tälle vuodelle, kun osallistuttiin skaboihin Villenan lähistöllä ~800m korkeudella vuoristossa. Vieraat oli lähteny kaikki eilen jatkamaan matkaansa; osa suomeen, osa eteenpäin eurooppaa, joten kisoihin mentiin kaksisteen yhdessä paikallisten suunnistajien kanssa. Matkana oli noin neljän kilometrin pituinen keskimatka, jossa mäkeä ja piikkipusikkoa tulisi kuulemma riittämään.

Lähtöön noustiin heti jokunen korkeuskäyrä ylöspäin, joka toisaalta tuntui ihan mukavalta, koska maali sijatsee siis selkeästi lähtötasoa korkeammalla. Lähtöajatkin sai itse valita kilpailukeskukseen saavuttuaan, joten päätettiin lähteä matkaan suhteellisen alkupäässä (kisapaikalla kun jo ajoissa oltiin) ja peräkänaa luonnollisesti, Jallu edellä ja Heikki kolme minuuttia perään. Kartta näytti mukavan vihreäpainotteiselta, mutta matka eteni silti kohtalaisen kivuttomasti piikkipuskista huolimatta. Rastinotto nousi kilpailussa todella tärkeään osaan, koska suurin osa rasteista oli jollakin yksinäisellä pienellä kivellä tai jyrkänteellä keskellä vihreää, joten jos ei osunut suoraan rastille saattoi mukavassa piikkipusikossa pyöriä vielä jonkun aikaa rastia etsimässä. Myös melkoisen kivikkoinen alusta toi oman mausteensa kisaan, jossa näppärä eteneminen yhdessä tarkan suunnistuksen kanssa nousi voiton avaimeksi kovan fysiikan sijaan. Ja pääsi siellä välillä myös hiukkan tykittelemään alamäkeen kun pusikot väistyivät hetkittäin baanamaaston tieltä.

Kisa sujui Jallulta kaikin puolin melko onnistuneesti ja tuloksena sujuvasta suorituksesta kisan voitto! Heikille kertyi hieman enemmän virheitä, mutta kisan vaativuus oli kuitenkin sitä luokkaa, että reilut kymmenen minuuttia hitaammalla ajalla saavutti vielä sijan 5. Kausi tuli siis avattu kohtalaisen mukavasti, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti kevättä.

Granadan reissu

Ensimmäinen viikko Espanjassa vietettiin (ensimmäistä yötä lukuun ottamatta) Granadassa historiallisen Alhambran linnoituksen kupeessa. Reissuun lähdettiin särmällä viiden hengen tiimillä: Jallu, Heikki, Basse, Osku ja Martti. Tarkoituksena oli reenailla ja suunnistella pari kertaa päivässä ja samalla ihmetellä Epsanjan maisemia ja muita turistikohteita sillä suunnalla maata.

Viikko sujui kutakuinkin odotusten mukaisesti ja reeniä kertyi kohtalaisen kiitettävästi seitsemän päivän ajalle. Keskiviikko aamuna suunnattiin ensin Murciaan, jossa suunnistettiin päivän ensimmäinen reilun tunnin suunnistusreeni. Treenin jälkeen matkaa jatkettiin ja parikymmentä kilsaa ennen Granadaa vedettiin vielä toinen suunnistusreeni noin puolentoista kilometrin korkeudella sijaitsevassa El Pozuelon maastossa. Tämän jälkeen illan suussa saavuttiin viimein perille Granadaan, jossa piti vielä yrittää osata perille Albaicínissä sijaitsevaan majoitukseemme. Muutama "pikku" extra kurvi jouduttiin kikkailemaan Granadan kapeilla kaduilla ennen kuin perille löydettiin, mutta perille saavuttiin kuitenkin ja netistä varattu viiden hengen "apartment" paljastuikin mukavaksi kolmikerroksiseksi rivitalon päädyksi hyvällä paikalla Granadan ja Alhambran linnoituksen läheisyydessä. Eiku kamat sisään ja paikka kotoisaksi, ja keräämään voimia seuraavan päivän varalle.

Torstai aamuna suunnattiin Las Mimbresiin, jossa puolet porukasta kävi suunnistelemassa pitkähkön/nousuvoittoisen reenin ja toinen puolisko valloitti lähimmän 1800m korkean vuorenhuipun reenikartan reunalta. Iltapäivällä ajeltiin La Zubiaan, jossa odotti vajaan kolmen kilometrin pituinen rata, jonka noususumma oli "huikeat" -160m eli lähtöpaikalle kiivettyä loppumatka tultiin mukavasti alamäkeen rasteja poimien. Illalla testattiin majoitusasunnon pihan mukavuutta ja grillin toimivuutta makkaroita paistellessa ja taidettiinpa käväistä pikaisella kaupunkikierroksellakin muutaman mukavan paikallisen opastuksella.

Perjantain suunnitelmissa oli Sierra Nevadan toiseksi korkeimman huipun Veletan (3392m)valloitus. Aurinko paistoi ja sää oli mitä mainioin reilun 2000m korkeudella, josta lähettiin kapuamaan kohti huippua. Matka eteni mukavasti, vaikka ylemmäs noustessa tuuli voimistui ja vaatetta joutui lisäämään, jotta matkaa tarkenisi jatkaa. Reilun 3000m korkeudella olosuhteet jouduttiin kuitenki toteamaan liian riskialttiinki aivan huipun saavuttamisen kannalta, koska aurinko oli sulattanut lumikerroksen pinnan peilikirkkaaksi jääksi, joka oli lenkkareilla aivan liian liukas edetä - liukastuessa alas olisi voinut tulla melkoisella vauhdilla... Maisemat silläkin korkeudella olivat kuitenkin mahtavat ja vajaan neljän tunnin reeni takaisin alaspäästyä tuntui kutakuinkin onnistuneelta; huipulle uudestaan sitten joku toinen kerta turvallisimmilla olosuhteilla.

Lauantaina ajeltiin El Chorroon, josta haettiin täydennystä reenikarttoihin ympäri Espanjaa. Jo ennestään tuttu Per saapui tapaamispaikkaan tunnetun Espanjalaisittain eli "hiukkasen" sovittua myöhemmin, mutta karttoja ja treenejä saatiin kiitettävästi taas joksikin aikaa eteenpäin. Samalla reissulla heitettiin ensimmäinen suunnistusreeni El Chorrossa sekä toinen vielä paluumatkalla El Guerrerossa. Illalla fiilisteltiin kämpillä ja otettiin hiukan rennommin usean rankan reenipäivän jäljiltä. Sunnuntai oli suunniteltu hieman kevyemmäksi välipäiväksi, ja niinpä päätettiin mennä vierailemaan Granadan kuuluisassa Alhambran linnoituksessa. Mahtava oli linnoitus, jossa turisteja parveili melkoinen määrä ja sekä itse linnoitus että sieltä avautuvat maisemat olivat todellakin näkemisen arvoiset. Iltapäivällä hurjimmat harjoittelijat kävivät vielä kevyehköllä lenkillä, jonka jälkeen huilimaan ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.

Maanantai aamuna tehtiin ensin pitkä treeni La Zubian toisella kartalla, jossa matkaa ja mäkeä kertyi jälleen melko kiitettävästi. Toinen reeni suunnistettiin Santa Fen appelsiini- ja oliiviviljelmien keskellä nopeassa maastossa, jossa kartalle piirretyt jyrkänteet ja kivet luultavasti olisivat jääneet huomaamatta jos ei niihin juurikin sattunut kompastumaan kohdalla. Samalla nähtiin erikoinen kuumalähde keskellä peltoa, jossa paikalliset asiasta tietävät kylpivät innoissaan höyryävän kuuman veden ja mudan seassa.

Tiistaina oli aika lähteä takaisin paluumatkalle, mutta matkalla tehtiin luonnollisesti vielä kaksi suunnistusharjoitusta: ensimmäinen El Pozuelon hiekkakangasmaastossa ja toinen Murcian lähellä sijaitsevassa Sierra de Bureten reilusti mäkisemmässä ja piikkipusikkoisemmassa maastossa. Illansuussa saavuttiin takaisin Valenciaan, jossa saatiin kuin saatiinkin koko porukka mahtumaan tavararoidensa kanssa tilavaan "opiskelijaboxiimme". Reissu meni kokonaisuudessaan jotakuinkin suunnitelmien mukaan säiden helliessä ja reenituntien kertyessä mukavasti.

We are back again!!!

Viime viikon tiistaina laskeuduttiin takaisin tänne Espanjaan, ja heti yhden kämpillä nukutun yön jälkeen lähettiin Granadaan viikoksi suunnistelemaan ja reenailemaan hyviin olosuhteisiin. Mukana Suomesta tuotiin kassikaupalla salmiakkia ja ruisleipää sekä kolme muuta sankaria Basse, Osku ja Martti, joiden kanssa Granadan reissu oli tarkoitus suorittaa. Suomessa vietetty kolmen viikon joululoma meni nopeasti akkuja kevään koitoksia varten ladatessa ja suomen hämmästyttävän lauhkeista olosuhteista nauttien. Hiihtelytkin tuli nyt (olosuhteista juhtuen) ensimmäistä kertaa reiluun 20:n vuoteen jätettyä tältä talvelta väliin ja loppu "talvi" sekä kevät täällä Espanjassa tullaan viettämään sulalla maalla suunnistellen, UPV:ssä opiskellen ja etelä-euroopan paikkoihin/tapoihin tutustuen.

Pysykää kanavalla ja hengessä mukana; katotaan mitä kevät Valenciassa tuo tullessaan!