Granadan reissu

Ensimmäinen viikko Espanjassa vietettiin (ensimmäistä yötä lukuun ottamatta) Granadassa historiallisen Alhambran linnoituksen kupeessa. Reissuun lähdettiin särmällä viiden hengen tiimillä: Jallu, Heikki, Basse, Osku ja Martti. Tarkoituksena oli reenailla ja suunnistella pari kertaa päivässä ja samalla ihmetellä Epsanjan maisemia ja muita turistikohteita sillä suunnalla maata.

Viikko sujui kutakuinkin odotusten mukaisesti ja reeniä kertyi kohtalaisen kiitettävästi seitsemän päivän ajalle. Keskiviikko aamuna suunnattiin ensin Murciaan, jossa suunnistettiin päivän ensimmäinen reilun tunnin suunnistusreeni. Treenin jälkeen matkaa jatkettiin ja parikymmentä kilsaa ennen Granadaa vedettiin vielä toinen suunnistusreeni noin puolentoista kilometrin korkeudella sijaitsevassa El Pozuelon maastossa. Tämän jälkeen illan suussa saavuttiin viimein perille Granadaan, jossa piti vielä yrittää osata perille Albaicínissä sijaitsevaan majoitukseemme. Muutama "pikku" extra kurvi jouduttiin kikkailemaan Granadan kapeilla kaduilla ennen kuin perille löydettiin, mutta perille saavuttiin kuitenkin ja netistä varattu viiden hengen "apartment" paljastuikin mukavaksi kolmikerroksiseksi rivitalon päädyksi hyvällä paikalla Granadan ja Alhambran linnoituksen läheisyydessä. Eiku kamat sisään ja paikka kotoisaksi, ja keräämään voimia seuraavan päivän varalle.

Torstai aamuna suunnattiin Las Mimbresiin, jossa puolet porukasta kävi suunnistelemassa pitkähkön/nousuvoittoisen reenin ja toinen puolisko valloitti lähimmän 1800m korkean vuorenhuipun reenikartan reunalta. Iltapäivällä ajeltiin La Zubiaan, jossa odotti vajaan kolmen kilometrin pituinen rata, jonka noususumma oli "huikeat" -160m eli lähtöpaikalle kiivettyä loppumatka tultiin mukavasti alamäkeen rasteja poimien. Illalla testattiin majoitusasunnon pihan mukavuutta ja grillin toimivuutta makkaroita paistellessa ja taidettiinpa käväistä pikaisella kaupunkikierroksellakin muutaman mukavan paikallisen opastuksella.

Perjantain suunnitelmissa oli Sierra Nevadan toiseksi korkeimman huipun Veletan (3392m)valloitus. Aurinko paistoi ja sää oli mitä mainioin reilun 2000m korkeudella, josta lähettiin kapuamaan kohti huippua. Matka eteni mukavasti, vaikka ylemmäs noustessa tuuli voimistui ja vaatetta joutui lisäämään, jotta matkaa tarkenisi jatkaa. Reilun 3000m korkeudella olosuhteet jouduttiin kuitenki toteamaan liian riskialttiinki aivan huipun saavuttamisen kannalta, koska aurinko oli sulattanut lumikerroksen pinnan peilikirkkaaksi jääksi, joka oli lenkkareilla aivan liian liukas edetä - liukastuessa alas olisi voinut tulla melkoisella vauhdilla... Maisemat silläkin korkeudella olivat kuitenkin mahtavat ja vajaan neljän tunnin reeni takaisin alaspäästyä tuntui kutakuinkin onnistuneelta; huipulle uudestaan sitten joku toinen kerta turvallisimmilla olosuhteilla.

Lauantaina ajeltiin El Chorroon, josta haettiin täydennystä reenikarttoihin ympäri Espanjaa. Jo ennestään tuttu Per saapui tapaamispaikkaan tunnetun Espanjalaisittain eli "hiukkasen" sovittua myöhemmin, mutta karttoja ja treenejä saatiin kiitettävästi taas joksikin aikaa eteenpäin. Samalla reissulla heitettiin ensimmäinen suunnistusreeni El Chorrossa sekä toinen vielä paluumatkalla El Guerrerossa. Illalla fiilisteltiin kämpillä ja otettiin hiukan rennommin usean rankan reenipäivän jäljiltä. Sunnuntai oli suunniteltu hieman kevyemmäksi välipäiväksi, ja niinpä päätettiin mennä vierailemaan Granadan kuuluisassa Alhambran linnoituksessa. Mahtava oli linnoitus, jossa turisteja parveili melkoinen määrä ja sekä itse linnoitus että sieltä avautuvat maisemat olivat todellakin näkemisen arvoiset. Iltapäivällä hurjimmat harjoittelijat kävivät vielä kevyehköllä lenkillä, jonka jälkeen huilimaan ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.

Maanantai aamuna tehtiin ensin pitkä treeni La Zubian toisella kartalla, jossa matkaa ja mäkeä kertyi jälleen melko kiitettävästi. Toinen reeni suunnistettiin Santa Fen appelsiini- ja oliiviviljelmien keskellä nopeassa maastossa, jossa kartalle piirretyt jyrkänteet ja kivet luultavasti olisivat jääneet huomaamatta jos ei niihin juurikin sattunut kompastumaan kohdalla. Samalla nähtiin erikoinen kuumalähde keskellä peltoa, jossa paikalliset asiasta tietävät kylpivät innoissaan höyryävän kuuman veden ja mudan seassa.

Tiistaina oli aika lähteä takaisin paluumatkalle, mutta matkalla tehtiin luonnollisesti vielä kaksi suunnistusharjoitusta: ensimmäinen El Pozuelon hiekkakangasmaastossa ja toinen Murcian lähellä sijaitsevassa Sierra de Bureten reilusti mäkisemmässä ja piikkipusikkoisemmassa maastossa. Illansuussa saavuttiin takaisin Valenciaan, jossa saatiin kuin saatiinkin koko porukka mahtumaan tavararoidensa kanssa tilavaan "opiskelijaboxiimme". Reissu meni kokonaisuudessaan jotakuinkin suunnitelmien mukaan säiden helliessä ja reenituntien kertyessä mukavasti.