Roadtrip succesfully completed

Aivan mahtavaa!!! Reissu tuli tehtyä ja eipä tosiaan tartte paljo muuta sanoa. Neljä päivää reissailtiin ympäriinsä ja kilometrejä autolla tais kertyä vajaat 1500 ja juostenki ihan mukavasti.

Ensin suunnattiin Murciaan, jossa heitettiin puolentoistatunnin suunnistustreeni paikallisessa maastossa. Mäkiä & kohtalaista kivikkopohjaa oli nastareille tarjolla yllin kyllin. Reenin jälkeen suunnattiin kohti Granadaa, jossa käytiin pienellä kaupunkikierroksella ja pimeyden laskeutuessa lähettiin ettimään ensimmäistä yöpaikkaa, jonka piti olla jossakin Sierra Nevadan juurella sijaitsevassa vuoristokylässä. Kartalla matka näytti lyhyeltä, mutta moottoritieltä poistuttaessa lähettiinki sitte köröttelemään sellasta vuoristotietä, että oksat pois. Puolitoista tuntia ratinkääntelyä sysipimeällä vuoristotiellä olikin melkonen haaste, ja kerran meinas matkalla usko loppua kesken ja pysähdyttiin kysymään paikallisilta, että ollaanko menossa edes oikeeseen suuntaan. Ja oltiinhan me, joten eiku eteenpäin/ylöspäin serpentiinitietä ja lopulta saavuttiin perille meiän pikkukylään Bubioniin. Majapaikkakin löyty kohtalaisen suoraan ja osoittautui aivan loistavaksi pienistä ennakkoluuloista huolimatta.

Aamun valjetessa näkymät hotellin ikkunasta osoittautui todella mahtaviksi - olihan hotelli kuitenkin 1250m korkeudella. Ja siitä sitte nokka kohti huippua. 2100m päästiin autolla, jossa vedettiin lenkkikamat päälle ja eväsreppu täyteen ja lähettiin kiipeemään kohti tavoitetta: Sierra Nevadan korkein huippu 3482m korkeudella. Melkosen rankka oli nousu ja välillä oltiin jo täysin pilvien sisällä, mutta 3 tunnin kiipeämisen jälkeen pilvet jäivät vuorenhuipun alapuolelle ja korkeimmalle huipulle saavuttiin täydessä auringonpaisteessa. Ja mitkä näkymät! Mahtavaa! Ja toisaalta hieman epätodellistakin, kun alapuolella näkyy vaan valtava pilvimeri. Ylhäällä tunnin evästauko ja sitte paluu takasin lähtöpisteeseen. Yhteensä 5 tunnin reeni mahtavissa olosuhteissa - ou jee! Sitte ajeltiin kohti Almeriaa ja Veraa, jossa yövyttiin toinen yö.

Kolmantena päivänä ajeltiin Torreviejaan suunnistelemaan rantadyynimaastoihin. Aah, ja oli kyllä hienoa sielläkin. Ainoat häiriötekijät, jotka saivat keskittymisen herpaantumaan olivat paikallisella nudistibiitsillä olevat auringonottajat, jotka eivät sitte pysyneetkään pelkästään rannalla vaan käppäilivät ihan muina miehinä myöskin siellä mettän puolella ihan aatamin asuissa ainoastaan - koita ny siinä sitte yrittää suunnistaa... Mut muuten aivan mahtavaa hiekkakangasta. Käytiin vielä illalla uudestaankin, joten 2 hyvää reeniä mahtu samaan päivään. Illalla sitte hieman rentouduttiin ja kävästiin samalla pikkasen tutustumassa rantakuppiloihin ku ny suorastaan houkuttelivat sisään huutelemalla maagiset sanat: "Free drinks!" Ja ne todella oli ilmasia. Tosin yks paikka oli kyl aika ovelasti miettiny konseptinsa: sisään pääsi ilmaseksi, mutta ulos ei. Ulko-ovella oli gorillat vahtimassa, että oli ostanu baarista vähintään yhdet. Samalla piti muistaa pyytää tiketti, jolla pääsee ulos paikasta - muuten joutuu kaivamaan kuvettaan viel ulko-ovellakin.

Reissun viimesenä päivänä päätettiin ottaa viel kaikki irti rantadyyneistä ja lähettiin rohkeasti 21,9km radalle, jossa oli rasteja maailmanennätyslukemat eli peräti 150kpl! Mahtavaa, mahtavaa! Matka oli pitkä, mutta meni kohtalaisen mukavasti kun koko ajan sai keskittyä seuraavaan rastinottoon. Aamulla oltiin käyty jemmaamassa urheilujuomatölkkejäkin sopiviin paikkoihin valmiiksi, joten 2h 50min kestäny reeni meni kuiteski mukavasti auringonpaahteesta huolimatta. Sitte kävästiin meressä virkistäytymässä ja kotimatkalla pysähdyttiin vielä Alicanteen ruokailemaan. Perille takaisin Valenciaan saavuttiin juuri ennen puolta yötä väsyneinä, mutta tyytyväisinä ensimmäiseen pitempään reissuun Espanjassa Valencian ulkopuolella.

Summa summarum: reissusta käteen jäi mahtavat elämykset niin Etelä-Euroopan korkeimmalta huipulta 3482m korkeudelta kuin rannikon rantabiitsitunnelmistakin. Kaiken kaikkiaan todella onnistunu reissu - ens kerralla uudestaan!