Viikonloppu meni taas reissatessa, kun kävästiin paikallisten suunnistajien kanssa kisamatkalla Granadassa. Reissuun lähdettiin perjantai-iltapäivänä, jolloin Emili tuli hakemaan meitä kämpiltä ja auton nokka käännettiin kohti Alcoita ja sieltä sitten Granadaan. (Alcoihin ensiksi siksi, että poimittiin sieltä vielä yksi suunnistaja matkaan mukaan.) Nasta lautaan ja kilometrit vilahtelivat tiuhaan tahtiin moottoritiellä, kunnes ruuhkasuma iski ja sitten vaan istuskeltiin ja odoteltiin että jono lähtisi liikkeelle. Välillä päästiin muutama metri eteenpäinkin, mutta rutkasti aikaa tuhraantui pelkkään odotteluun, jota suomessa autoileva ei voisi kuvitellakaan. Mutta lopulta ruuhka kuitenkin purkaantui ja eteenpäin päästiin taas entistä vauhdikkaammin ja perille Gradadan kupeessa sijaitsevaan Santa Fehen saavuttiin hieman ennen ilta kymmentä.
Kuskin suunnistustaidot joutuivat koetukselle jo Santa Fessä, kun yritettiin löytää meiän majoituspaikkaa eikä kellään ollut tietenkään hajuakaan missä se mahtaisi sijaita. Onneksi espanjalaiset ovat hyvin avuliaita, ja suunnilleen viidennen kerran jälkeen kun kysyttiin tietä paikallisilta, onnistuttiin myös vihdoin löytämään se oikea paikka jonne oli tarkoitus mennä. Tosin sinnekin jouduttiin melkeinpä sattumalta, kun ties monettako kertaa ajeltiin yksisuuntaista katua sujuvasti väärään suuntaan yrittäessä löytää edes jonnekin kylilllä. Perillä sitte kamat urheiluhalliin ja testaamaan miten juuri aamulla Lidlistä ostetut ilmapatjat mahtaisivat näyttää - ja hyviltähän ne ulkoapäin vaikuttivatkin! Samoin kuin Carrefourista (paikallinen Prisma / Citymarket) ostetut 18 euron makuupussitkin! Nukkumaan ei kuitenkaan päästy vielä pitkään aikaan, kun espanjalaisilla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä petiin vaan he jatkoivat todella äänekästä keskusteluaan ja edes-takaisin ramppaustaan salissa vielä johonkin yhteen asti, vaikka tiesivät toisten jo haluavan nukkumaan kun aamuherätys tulisi kuitenkin melko aikaisin seuraavana kisa-aamuna. Ja yöllä sitten paljastui samalla se Lidlin laatukin, kun Jallu heräsi jo joskus kolmen aikoihin siihen, että huomasi makaavan kovalla lattialla ilmojen karattua siitä upouudesta mahtavasta ilmapatjasta - kait se pakko on todeta että hyvää & halpaa ei oo keksittykään...
Aamulla herätys tuli toisille aikaisin - ja toisille vielä aiemmin. Espanjalaiset pomppasivat pystyyn jo reilusti ennen hyvin aikaseen säädettyä herätyskelloa ja aloittivat taas sen "todella hiljaisen" keskustelun keskenään, joten pakosti siinä nukkuva karhukin joutui jo hieromaan unihiekat pois silmistä. Aamupala naamariin ja eiku menoksi kohti kisapaikkaa. Ja jälleen jouduttiin toteamaan kuskin suunnistustaidot, kun kylästä pois löytämiseksikin jouduttiin jälleen turvautumaan paikallisten apuun. Ja kisapaikkaakin käytiin jo etsimässä muutamaa ramppia ennen oikeaa ihan varmuuden vuoksi vaan, kun kuskilla oli hieman hajua että jossain silläpäin sen pitäisi olla... Mutta lopulta oikea risteyskin löydettiin ja kisapaikalle saavuttiin ihan kohtuu hyvissä ajoin ainakin meidän lähtöaikojen suhteen - kuskille tuli ehkä hieman kiire, koska sen lähtö oli jo yli tuntia ennen meiän lähtöjä :)
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten 10,5km kisasta tulisi epäilemättä melkoisen rankka tulikoe ulkomaisille keltanokille paikallisten suunnistajien seurassa. Mäkiä riitti ylös-alas; välillä tykiteltiin baanaa kympillä ja sitten taas könyttiin piikkipuskien ja kivikoiden seassa rasteja etsien. Ja useinn joutui turvautumaan rastimääritteiden käyttöön, koska rastipisteet oli valittu todella eri tavoin kuin suomalaisissa kisoissa juokseva on tottunut. Mutta oli ne rastit useimmiten kuitenkin ainaki rastiympyrässä, joten edellytykset niiden löytämiselle oli kyllä olemassa. Tosin muutama rasti oli niin mukavasti ruusupuskien seassa, että leimaaminen tuotti huomattavasti enemmän tuskaa kun itse rastin löytäminen. Ja oli joku rasti osatta laittaa ovelasti kahden kiven alle niiden nojatessa toisiinsa. Matka teki tehtävänsä ja maaliin saavuttiin kaikkensa antaneina reilusti suunnittelemamme ihanneajan jälkeen... Mutta oli se rata onneksi muillekin raskas - muutamaa epsanjalaista lukuun ottamatta - ja tuloksena sija 3. Jallulle ja 9. Heikille.
Kisan jälkeen palattiin takaisin Santa Fehen ja kävästiin syömässä kunnon pihvit paikallisessa ravintelissa ja täydennettiin samalla eväitä supermercadon tuotteilla. Illalla otettiin härkää sarvista ja päätettiin antaa Lidlin jo kerran pettäneelle ilmapatjalle vielä toinen mahdollisuus. Korkit ja tiivisteet syyniin, ja lopputuloksena insinöörit voivat todeta laatuvirheen osuneen toiseen patjaan jopa kahdesti! Ensinnäkin venttiili vuosi ulospäin, vaikka sen piti päästää ilmaa vain sisäänpäin, ja toisekseen ulommasta korkista puuttui tiiviste kokonaan, jonka tehtävänä oli estää mahdollisen venttiilivuodon aiheuttama tyhjeneminen - hyvä Lidl... Mutta ei se mtn, insinööriltähän ei koskaan meni sormi suuhun, joten nopea testaus toisella patjalla osoitti sen olen moitteeton molempi aiemmin mainittujen osien suhteen ja siitä otettiin sitten tiiviste varaosaksi vuotavaan patjaa ja lopputuloksena halutut 2 ehjää patjaa, Bueno! Illalla oli luonnollisesti vielä sama härdelli kuin edellisenäkin iltana, mutta itse yö sujui huomattavasti edellistä mukavammin pehmeällä ilmapatjalla köllien.
Sunnuntaina heräiltiin jo totuttuun tyyliin jopa ennen seitsemää, vaikka lähdöt meillä oli ihan ensimmäisten joukossa heti kymmenen pintaan. Tai näin siis luultiin, kunnes kuski tuli hakemaan meitäkin ja kertoi ekojen lähtöjen olevankin jo yhdekseltä kuten hänelläkin. Kamat entistäkin pikaisemmin kasaan ja aamupala naposteltiin vasta autossa kisapaikalle mennessä. Matkaa toisena päivänä tarjottiin 5,5km verran, joten hieman helpommalla kuviteltiin sunnuntaina pääsevämme. Joka tapauksessa kuumuus ja ylämäet vetivät taas virran miehistä, ja maalissa sai puhista kuin mikäkin höyryveturi konsanaan saadakseen hengityksen tasaantumaan takaisin normaaliksi. Itse rata tarjosi mukavan kokonaisuuden selkeästi vähemmän piikkipuskissa pyörien ja tarjoten enemmän hiekkabaanaa & vauhdikasta suunnistusta lauantaihin verrattuna. Tuloksena molemmille ihan kohtuu suoritukset sijoilla Jallu 4. ja Heikki 11. Lopputuloksissa Jallu pystyi pitämään sijan 3. ja Heikki 10., joten palkintojen jakoon piti jäädä vielä pokkaamaan ennen kuin matka suuntaisin takaisin kotiin Valenciaan.
Takaisin Valenciaan saavuttiin melkoisesti menomatkaa nopeammin, ja ~550km matka taittui kolmesta lyhyestä tauosta huolimatta alle 4,5 tunnin. Suomessa voi olla vaikeaa päästä samaan keskinopeuteen matkusteltaessa, mutta olihan citikan oikeimman puoleinen pedaali varmaan 90% matkasta melkoisen syvälle lattiaan tungettunakin... Reissusta jäi kokonaisuutena hyvä kokemus taas käteen ja kisoistakin selvittiin kunnialla - mutta odottakaahan vaan kun päästään kisakauden makuun oikeen kunnolla ni sitte tullaan! Ja kävi Heikki vielä samana iltana pikku iltalenkillä reenaamassa jo valmiiksi tulevia koitoksia varten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti