Se on sitte siinä!

Vuosi on siis siitä vierähtäny kun suomipoika(t) lähti maailmaa valloittamaan. Paljon on vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan ja molemmat maailman matkaajat voinevat helposti todeta tämän olleen kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus, jota ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. Olo on näin lähdön hetkellä melko tyhjä, ja pinnalla ovat ristiriitaiset tunteet suomeenpaluun ja tulevaisuuden suhteen; toisaalta aurinkoisen espanjan jättäminen taakse tuntuu varsin haikelta, toisaalta taas tuntuu todella hienolta palata takaisin kotisuomeen.

Pitemmittä jorinoitta toivotellaan kiitokset näiden juttujen lukijoille; mukava että olette pysyneet meiän maailmanvallotushengessä mukana! Yksi asia on varma: tätä vuotta auringon ja Välimeren rannikon syleilyssä ei koskaan tule unohtamaan. Hilpeät hetket täällä tulevat palaamaan mieleen helposti yhä uudestaan ja uudestaan reissusta paluun jälkeen ja lämmittävät mieltä ainiaan!

¡Hasta Luego Amigos!

Valéncia, Spain - Tääl ol ja män!

Aurinkoa riittävästi, aikaa vain rajallisesti...

Näinhän se vaan menee. Viime päivät on menny kuin siivillä, ja vaihtarivuoden loppu häämöttää nyt lähempänä kuin koskaan - Heikiltä se pääsi jo loppumaankin! Meikälläkin on enää vaivaiset kymmenisen päivää jäljellä...

Viimeisimpiä päiviä täällä on vietelty kiireisin merkein, kun niin paljon olisi vielä tekemista ja aikaa vain rajallisesti jäljellä. Suunnistelemassa on ehditty vielä pariin otteeseen käymään; ensin parin päivän skabareissu Ibissä, joka sijaitsee Valencian ja Alicanten välisen vuoriston kupeessa. Sieltä hyvät sijat plakkariin sprintistä ja voitto kotiin parikisasta - tyylikästä & maistui makoisalta! Viimeiset skabat ennen kesätauolle jäävää espanjan kisakautta käytiin juoksemassa Calatayudissa, jossa maasto ei todellakaan ollut vuoden aikana kiertämistämme niitä parhaita... Joka tapauksessa kunnon skabat niin fyysisesti kuin suunnistuksellisesti: nousua normaalimatkalla peräti 1000m luokkaa, rasteja riitti aina bingorasteista ihan kohtuu suunnistettaviinkin. Parasta tässä kisaviikonlopussa taisi loppujen lopuksi sittenkin olla kisakylässä (Calatayud) järjestetyt keskiaikaiset festivaalit ritareineen, markkinoineen & grillailuineen, joihin päästiin mukavasti soluttautumaan heti suunnistusosuus suoritettuamme :)

Calatayudin skaboista matkaa jatkettiin suoraan kohti Madridia, jossa tarkoituksena oli viettää seuraavat kolme päivää Espanjan parhaista suunnistusmaastoista nauttien. Majoitus löydettiin Guadarraman keskustasta edullisesta hotellista, josta oli mukavan lyhyt matka lähimpiin Peguerinoksen maastoihin. Myös lähelle Valladolidia sijaitsevat hiekkadyynimaastot sekä San Martinin kupeessa sijaitsevat vauhdikkaat avometsämaastot tulivat tutuiksi; reenit maistuivat ja jättivät hienon maun Espanjalaisista suunnistusmaastoista päällimmäisiksi mieliin.

Reissun paluumatkalla yövyttiin reilut 100km Valencian eteläpuolella sijaitsevassa Calpen kylässä, jossa aamulenkin jälkeen kiivettiin niemenkärjellä sijaitsevan 332m korkean Gibraltaria muistuttavan kalliovuoren huipulle - ja mitkä maisemat! Eikä siinä vielä kaikki. Paluumatkalla ajeltiin rantaviivaa pitkin ja löydettiin vihdoin paljon puhuttu Benitachellin kylä, jonka kupeessa kuuluisat merenrannan "kalliohyppypaikat" sijaitsevat. Huh huijaa! Melko hurjalta joskin mahtavalta näytti; parhaalta paikalta pystyi hyppäämään 19m korkeudelta kallion reunalta suoraan mereen - jos uskalsi... Näytti sen verran jänskältä, että tyydyttiin hieman matalempaan kohtaan. Mahtava fiilis ja huikea kokemus - aivan upea paikka!

Heikin viimeinen viikonloppu maailmanvallotusreissussa vieteltiin Valenciassa fiilistellen. Kierreltiin paikkoja, maleksittiin biitsillä ja luonnollisesti vietettiin huikeat pippalot täällä tutuksi tulleiden parhaiden kavereiden kanssa. Ou jee - Valencia rulettaa!

Sitten tuli se kauan tiedetty, mutta aina vaan niin nopeasti tullut lähdön paikka. Heikille kaikki kamat kassiin ja itsellekin melkein, koska olen tulossa enää vajaaksi kahdeksi viikoksi takaisin Jukolan jälkeen nautiskelemaan vielä viime hetkistä villistä ja vapaasta elämästä täällä etelässä. Lähtöä pehmitti hiukan se, että oltiin menossa vielä pariksi päiväksi Barcelonaan kiertelemään turisteilemaan, kun ei oltu sinnekään vielä aiemmin oikeen kunnolla ehditty. Hieno kaupunki, joskin melkoisen täynnä turisteja joka puolella. Hotellit oli huokeat ja ihan asuttavat, ja pari päivää kaupungissa turisteillen kulu nopeesti, mutta tulipahan ainaki tärkeimmät vierailukohteet kuten Sagrada Familia, Park Güell ja Las Ramblaksen alue nähtyä. Onnistunu reissu jälleen kerran - onhan särmä kaksikko valloittanu jo niin monia kaupunkeja ja kohteita, ettei suurempia yllätyksiä enää ole eteen tullut... Sitte vielä Finnairin lento koti Suomeen, jonne Heikki jo jäikin, mutta josta meikä vielä muutaman päivän Jukolareissun jälkeen palas hetkeksi aikaa takaisin.

Luonnollisesti paikallinen Juhannus eli San Juanin päivän juhlat tulevat kuulumaan vielä ohjelmaan, jota jo vesi kielellä odotellaan ;) Muuten viimeiset puolitoista viikkoa suunnitelmissa on ainoastaan lomailemista sekä nauttimista Valencian tarjoamista hienouksista ja etelän mahtavasta tunnelmasta.

Näillä biitseillä kelpaa loikoilla!