Alicanteen treenaamaan
Vuokrakärry on taas haettu, ja huomenaamulla matka suuntautuu jälleen kohti Alicanten mahtavia rantadyynimaastoja. Marjalin campingistä on mökki vuokrattuna, ja maanantaihin asti käydään hakemassa suunnitustatsia ja vauhtia ympäri Guardamaria & Alicantea hyvillä suunnistusreeneillä. Alkuviikosta kuullaan sitten ennakkoasetelmat ennen pääsiäisenä käytäviä Espanjanmestaruuskisoja Madridin pohjoispuolella.
Ps. Myös 2,5 viikon reissun matkakertomus nyt viimein valmis!!!
(kuvia tulenee jossain vaiheessa, kunhan vain aika antaa myöden...)
perjantaina, maaliskuuta 30, 2007
sunnuntai, maaliskuuta 25, 2007
Suunnistusskabat Titonaressa
Ennakkotiedot: rata 7,7km (HE), nousua 345m ja normaalimatkan kisa tulossa. Aika haastavaa, vaikeaa taikka rankkaa siis tulossa, jos alle 8km rataan aiotaan käyttää normaalimatkan täyttävä aika... Ja niinhän se sitten olikin!
Joo, heti lähdöstä lähtien kisan juoni oli selvillä: kivikko pohja, rajuja mäkiä, vihreitä rinteitä ja bingorasteja. Erityisesti rastien löytämistä hankaloitti kartan paikkaansa pitävyys sekä rastien laittaminen eri paikkaan kuin karttaan oli merkitty. Suunnistajan ei auta valitta, vaan rastit on löydettävä ja nopeimmiten sen tehnyt voittaa. Ja ei tuloksissa loppujen lopuksi mitään valittamista olekaan, mutta kyllä täytyy myöntää että maastossa meinas kyllä välillä alkaa naurattamaan: ei ne piikkipusikot ja mäet (todellinen noususumma siis noin 600m Heikin kellon mukaan), vaan se että kartta ei todellakaan vastannut maastoa monin paikoin ja itse rastit nyt oli osattu viedä suunnilleen rastiympyrän sisäiselle alueelle - kyllähän ne nyt sieltä löytää!
Enempää karttaa, ratamestaria tai kisoja kommentoiden antaa tulosten puhua puolestaan! Mutta olipahan melkoset kisat & maasto, kertakaikkiaan... Toivottavasti ens kerralla saadaan taas nauttia mieluummin Martin Kronlund Trophyn tasoisista kisoista niin maaston kuin kartankin suhteen jälleen.
Tulokset: http://tinyurl.com/2hxcen
Ennakkotiedot: rata 7,7km (HE), nousua 345m ja normaalimatkan kisa tulossa. Aika haastavaa, vaikeaa taikka rankkaa siis tulossa, jos alle 8km rataan aiotaan käyttää normaalimatkan täyttävä aika... Ja niinhän se sitten olikin!
Joo, heti lähdöstä lähtien kisan juoni oli selvillä: kivikko pohja, rajuja mäkiä, vihreitä rinteitä ja bingorasteja. Erityisesti rastien löytämistä hankaloitti kartan paikkaansa pitävyys sekä rastien laittaminen eri paikkaan kuin karttaan oli merkitty. Suunnistajan ei auta valitta, vaan rastit on löydettävä ja nopeimmiten sen tehnyt voittaa. Ja ei tuloksissa loppujen lopuksi mitään valittamista olekaan, mutta kyllä täytyy myöntää että maastossa meinas kyllä välillä alkaa naurattamaan: ei ne piikkipusikot ja mäet (todellinen noususumma siis noin 600m Heikin kellon mukaan), vaan se että kartta ei todellakaan vastannut maastoa monin paikoin ja itse rastit nyt oli osattu viedä suunnilleen rastiympyrän sisäiselle alueelle - kyllähän ne nyt sieltä löytää!
Enempää karttaa, ratamestaria tai kisoja kommentoiden antaa tulosten puhua puolestaan! Mutta olipahan melkoset kisat & maasto, kertakaikkiaan... Toivottavasti ens kerralla saadaan taas nauttia mieluummin Martin Kronlund Trophyn tasoisista kisoista niin maaston kuin kartankin suhteen jälleen.
Tulokset: http://tinyurl.com/2hxcen
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Las Fallas juhlittu --> paluu arkeen
Las Fallas tuli vietettyä ja oli muutes melkoinen kokemus: kaupunki aivan täynnä juhlijoita ja ohjelmaa yötä päivää aina torstaista maanantaihin asti! Juhlavalmistelut täällä Valenciassa alkoivat jo maaliskuun 1. päivänä, joten 19 päivän juhlavalmisteluiden ja itse juhlien uuvuttamat ihmiset saivat mitä halusivat: ikimuistoisen Las Fallaksen jälleen kerran!
Fallaksen ohjelmaan kuului joka päivä todella äänekäs ilotulitus kaupungin keskustorilta kl 14, siis todellakin koko 19 päivän ajan! Itse juhlapäivien aikaan torstaista maanantaihin kaupunki järjesti myös toisen ilotulitussession aina puolen yön aikaan keskuspuisto Turialta, ja täytyy sanoa ettei olla kyllä koskaan nähty niin värikkäitä, isoja ja äänekkäitä raketteja kun näissä showssa tuli nähtyä - kertakaikkisen mahtavaa!!! Koko kaupunki oli rakennettu myös täyteen erilaisia Fallaspatsaita, joista parhaimmat olivat kerrostalojen korkuisia; kaikki erityisen huolella suunniteltua ja tehtyjä. Materiaalina näissä käytetään puuta runkoon ja muuten kokonaan paperimassaa, joka maalataan huolellisesti, jotta patsaista tulee todella taidokkaan näköisiä. Koko Fallaksen kohokohta on viimeisenä juhlapäivänä, kun kaikki Fallaspatsaat sytytetään yöllä tuleen ja poltetaan komeilla liekeillä keskellä katuja, jonne ne on rakennettu. Huh huijaa, tämä on mahdollista vain Espanjassa - no, olihan siellä muutama palomies varmistelemassa vierellä ettei liekit leviä kerrostaloihin, mutta kuitenkin... Melkoista touhua!
Melua, raketteja, pommeja, Fallaspatsaita, festaritelttoja, esiintyjiä juhlalavoilla, kaikenlaisia taiteilijoita ja kaupustelijoita sekä miljoona turistia Valenciassa torstaista maanantaihin - melkoinen setti! Kaiken kaikkiaan mahtava elämys, joka tämäkin täytyy vaan itse kokea, jotta voi ymmärtää kuinka iso ja merkittävä kansanjuhla tämänkin on Espanjalaisille.
Las Fallas tuli vietettyä ja oli muutes melkoinen kokemus: kaupunki aivan täynnä juhlijoita ja ohjelmaa yötä päivää aina torstaista maanantaihin asti! Juhlavalmistelut täällä Valenciassa alkoivat jo maaliskuun 1. päivänä, joten 19 päivän juhlavalmisteluiden ja itse juhlien uuvuttamat ihmiset saivat mitä halusivat: ikimuistoisen Las Fallaksen jälleen kerran!
Fallaksen ohjelmaan kuului joka päivä todella äänekäs ilotulitus kaupungin keskustorilta kl 14, siis todellakin koko 19 päivän ajan! Itse juhlapäivien aikaan torstaista maanantaihin kaupunki järjesti myös toisen ilotulitussession aina puolen yön aikaan keskuspuisto Turialta, ja täytyy sanoa ettei olla kyllä koskaan nähty niin värikkäitä, isoja ja äänekkäitä raketteja kun näissä showssa tuli nähtyä - kertakaikkisen mahtavaa!!! Koko kaupunki oli rakennettu myös täyteen erilaisia Fallaspatsaita, joista parhaimmat olivat kerrostalojen korkuisia; kaikki erityisen huolella suunniteltua ja tehtyjä. Materiaalina näissä käytetään puuta runkoon ja muuten kokonaan paperimassaa, joka maalataan huolellisesti, jotta patsaista tulee todella taidokkaan näköisiä. Koko Fallaksen kohokohta on viimeisenä juhlapäivänä, kun kaikki Fallaspatsaat sytytetään yöllä tuleen ja poltetaan komeilla liekeillä keskellä katuja, jonne ne on rakennettu. Huh huijaa, tämä on mahdollista vain Espanjassa - no, olihan siellä muutama palomies varmistelemassa vierellä ettei liekit leviä kerrostaloihin, mutta kuitenkin... Melkoista touhua!
Melua, raketteja, pommeja, Fallaspatsaita, festaritelttoja, esiintyjiä juhlalavoilla, kaikenlaisia taiteilijoita ja kaupustelijoita sekä miljoona turistia Valenciassa torstaista maanantaihin - melkoinen setti! Kaiken kaikkiaan mahtava elämys, joka tämäkin täytyy vaan itse kokea, jotta voi ymmärtää kuinka iso ja merkittävä kansanjuhla tämänkin on Espanjalaisille.
Keskustorin 26m korkea Las Fallas -patsas.
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
¡Las Fallas 2007!
Se on täällä nyt sitte! Merkkejä megalomaanisesta festivaalista löytyy jo runsaasti ja viimeistään huomenna se sitten pääsee irti: miljoona turistia, satoja kymmenmetrisiä Las Fallas patsaita, ilotulituksia, festaritelttoja ja paljon tapahtumia... Koko Valencia sekaisin ja täpö täynnä juhlijoita & meteliä! Saas nähdä miten Suomi-poika pysyy menossa mukana - ja pysyyhän se! Tai se nähdään sitten. Kuulumisiä tästä tapahtumasta voi sitten odotella ensi viikolla, mikäli juhlat siihen mennessä jokseenkin rauhottuvat; näistä espanjalaisista kun ei koskaan tiedä miten pitkään ne jaksaa villitä. Ainoa tiedossa oleva varma asia on, että Las Fallas tulee olemaan jotain täysin sanoin kuvaamatonta menoa tuttuun espanjalaiseen hulluun tyyliin, joka täytyy itse kokea, jotta voi saada oikean käsityksen tästäkin traditiosta, jota ei voisi kuvitella Pohjoismaihin missään nimessä. But here in Valencia it's Fiesta time!!!
Se on täällä nyt sitte! Merkkejä megalomaanisesta festivaalista löytyy jo runsaasti ja viimeistään huomenna se sitten pääsee irti: miljoona turistia, satoja kymmenmetrisiä Las Fallas patsaita, ilotulituksia, festaritelttoja ja paljon tapahtumia... Koko Valencia sekaisin ja täpö täynnä juhlijoita & meteliä! Saas nähdä miten Suomi-poika pysyy menossa mukana - ja pysyyhän se! Tai se nähdään sitten. Kuulumisiä tästä tapahtumasta voi sitten odotella ensi viikolla, mikäli juhlat siihen mennessä jokseenkin rauhottuvat; näistä espanjalaisista kun ei koskaan tiedä miten pitkään ne jaksaa villitä. Ainoa tiedossa oleva varma asia on, että Las Fallas tulee olemaan jotain täysin sanoin kuvaamatonta menoa tuttuun espanjalaiseen hulluun tyyliin, joka täytyy itse kokea, jotta voi saada oikean käsityksen tästäkin traditiosta, jota ei voisi kuvitella Pohjoismaihin missään nimessä. But here in Valencia it's Fiesta time!!!
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Back in Valencia again!
Dodii, 18 päivän reissu takana ja jälleen takaisin Valenciassa. Matkaa kertyi yhteensä vajaat 4000km ja maisemat vaihtelivat Barbaten & Alicanten rantadyyneistä Madridin takana sijaitseviin vajaan 2000m vuoristoihin. Aurinkoiset ja lämpimät kelit hellivät lähes koko reissun ajan ja treeniolosuhteet olivat mitä mainioimmat niin Välimeren rannikolla Alicantessa, Atlantin rannikolla Barbatessa kuin vuoristossa 1500m korkeudella Madridin läheisyydessä Pegerinoksessakin.
Matkaan lähdettiin 4 henkilön voimin; vakio kaksikon (Jallu & Heikki) lisäksi reissuun suuntasivat Tuomo ja Pekka, jotka tulivat reilun viikon treenivisiitille Espanjaan. Auto pakattiin täyteen varusteita ja matkaan lähdettiin perjantai-iltana Valenciasta, jonka ensi kohteena oli kisaviikonkoppu Murciassa. Lauantaina suunnistettiin Espanjan tämän vuoden toiseksi suurimman suunnistuskilpailun Costa Calidan normaalimatka ja sunnuntaina keskimatka. Kisat sujuivat vaihtelevasti, toisilla hyvin ja toisilla ei aivan niin hyvin... Mutta hienot kisat kaiken kaikkiaan, ja leiri sai arvoisensa aloituksen mainioilla suunnistuskokemuksilla Murcian mäkisillä ja kohtalaisen vaativilla suunnistusmaastoilla.
Sunnuntaina kisojen jälkeen matka jatkui kohti Barbatea. Matkalla pysähdyttiin treenaamaan (ja viemään rasteja) Granadan kupeessa sijaisevaan Las Mimbresiin ja perille Atlantin rannikolla sijaitsevaan Barbaten kylään saavuttiin vähän ennen puoltayötä, joten eipä sitte juuri muuta kuin kamat autosta mökkiin ja keräämään voimia treeniviikkoa varten. Mökki olikin muuten by the way positiivinen ylläri, sillä melko edullinen ja aivan uuden karhea kaikin puolin, jossa lisäksi vielä mukava oma piha jossa voisi vietellä esim. mukavia grillijuhlia joku kaunis ilta rankan treenipäivän päätteeksi...
Leiriviikko maanantaista perjantaihin sujuikin sitten melkoisen perinteiseksi muodostuneella kaavalla: aamupäivällä ensimmäinen suunnistusreeni ja iltapäivällä toinen. Barbaten huippumaastoissa oli todella mahtava reenailla, ja viikko kului nopeasti mahtavista hiekkadyynimaastoista nauttien. Väillä vedettiin rauhallista tahtia pitkään ja välillä taas tykiteltiin sprinttireeniä takaa-ajolähdöllä täysillä. Ja leiriviikon huipennukseksi haastettiin paikalla myös olleet Femmanin pojat kaksiosaiseen leiriskabaan: aluksi vajaan 4km rata väliaikalähdöllä ja siihen päälle sitten vielä reilu 4km suunnistusrata takaa-ajona. Hyvä kisa, ja ennen kaikkea hyvä reeni! Ja voitto kotiin - luonnollisesti :)
Perjantaina piti sitten siirtyä Barbatesta rantaviivaa pitkin takaisin Alicanteen, tarkemmin ottaen Torreviejaan/Guardamariin. Matkalla käytiin ihastelemassa Espanjan eteläkärkeä, josta pääsi yhtä-aikaa katselemaan niin Atlantin kuin Välimerenkin aaltoja ja vastarannalla siinti jo Afrikan rannikko. Myös Gibraltarin vuori ja siellä olevat apinat tulivat tutuiksi.
Lauantaina reenailtiin Guardamarin mahtavissa rantadyynimaastoissa ja hikihän siinä tuli; aurinko helli jo vähän turhankin hyvin ja lämpötila nousi varjossakin jo peräti +28'C! Sunnuntaina kisailtiin taas ja tarjolla oli 8km rata rantadyynimaastossa. Todella herkkua, joskin reeniviikko painoi hiukan juoksuaskelta. Kisojen jälkeen Tuomo ja Pekka lähti UPV:n suunnistajien matkassa kohti Valencian lentokenttää, josta heillä alkoi kotimatka 1,5 viikon reenailujen jälkeen takaisin suomeen. Jallun ja Heikin reissu oli kuitenkin vasta puolessa välissä, ja seuraavana ohjelmassa oli leiri/treeniviikko Ruotsin maajoukkueen kanssa Guardamarissa sijaitsevassa Camping Marjalissa.
Alkuviikko kului nopeasti ja treeniä kertyi melkoisen mukavasti. Muutamana päivänä vietiin rasteja ja sport-ident leimasimia mettään ruottalaisille, välillä reenailtiin omia reenejä ja välillä juostiin yhdessä ruottalaisten kanssa. Torstaina kisailtiin jälleen, kun Valencian liigan neljäs osakisa käytiin aivan Guardamarin kupeessa El Molarin kartalla. Jallulle voitto, Heikille hieman pummia, mutta kohtuu sijalla maaliin kuitenkin. Perjantaina Alicanten leiriviikko huipentui "MM-viestitreeniin", joka juostiin yhdessä ruotsin maajoukkueen kanssa pariviestinä. Hyvä kova reeni, ihan hyvin ne ruottalaiset veti - tosin eihän ne meikäläisille tietenkään olis pärjänny jos ei reiluuden nimessä olis aina vähän odoteltu niitä välillä... :) Tämän jälkeen ruottalaiset halus vielä tarjota meille lounaan ravintolassa yhdessä heidän kanssa kiitoksena avusta ja hyvästä "reeniseurasta" viikon ajan Alicantessa. Ja oikein maittavalta se ruoka meksikolaisessa ravintolassa ruotsin veronmaksajien rahoilla maistuikin! Sitte vaan kamat kasaan jälleen ja illansuussa matkaa jatkettiin Madridiin, jossa viikonlopun ohjelmassa oli vielä Espanjan tämän vuoden suurimmat suunnistuskisat, Martin Kronlund Trophy -skabat.
Lauantaina juostiin normaalimatka Pegerinoksessa 1500m korkeudella vuoristossa. Kisa oli pitkä ja raskas, mutta maasto aivan helmeä! Matkasta jaksoi nauttia koko ajan; ainoana miinuksena voisi sanoa sen, kun Heikki onnistui liukastumaan loppuradasta joenylityksessä, ja sai siitä melkoisen tällin ja isokokoisen mustelman takareiteen... Taso kisoissa oli todella kova ja aivan ylimmät kärkisijat jäivät saavuttamatta tällä kertaa. Sunnuntaina kisailtiin keskimatkalla ylhäällä vuoristossa, joka sekin oli alusta maaliin saakka pelkkää nautinto joka metrillä. Heikki joutui tyytymään katsojan rooliin kipeän takareiden takia, mutta Jallulle ihan kelpo juoksu tällekin matkalle, vaikka loppuradasta kisan molemmat päivät voittanut "Kettusen Tero" pääsikin livahtamaan rinnalle ja ohi melkoisen hyvällä vauhdilla. Reissua jatkettiin kisojen jälkeen vielä maanantaille asti, jotta hyviä maastoja Madridissakin ehdittiin koluamaan ihan kohtalaisen mukavasti. Maanantai-iltana matka suuntautui sitten vihdoinkin takaisin Valenciaan, jonne saavuttiin myöhään illansuussa reilut 2,5 viikkoa reissuun lähdön jälkeen.
Kaiken kaikkiaan todella onnistunu reissu kaikin puolin! Espanjaa tuli nähtyä melkoisen mukavasti (~4000km lisää vuokra-auton mittariin) ja reeniä kertyi suorastaan kiitettävästi: noin 35 tuntia, josta suurin osa suunnistusta. Mukana vielä kohtalaisen monta kisaa & kovaa reeniä, joten reissusta palatessa voineekin ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa muutaman päivän ihan rennosti ja koittaa palautua reissun rasituksesta ennen kuin aletaan taas pistämään lisää vettä myllyyn - keväällä tullaan sitte!
Dodii, 18 päivän reissu takana ja jälleen takaisin Valenciassa. Matkaa kertyi yhteensä vajaat 4000km ja maisemat vaihtelivat Barbaten & Alicanten rantadyyneistä Madridin takana sijaitseviin vajaan 2000m vuoristoihin. Aurinkoiset ja lämpimät kelit hellivät lähes koko reissun ajan ja treeniolosuhteet olivat mitä mainioimmat niin Välimeren rannikolla Alicantessa, Atlantin rannikolla Barbatessa kuin vuoristossa 1500m korkeudella Madridin läheisyydessä Pegerinoksessakin.
Matkaan lähdettiin 4 henkilön voimin; vakio kaksikon (Jallu & Heikki) lisäksi reissuun suuntasivat Tuomo ja Pekka, jotka tulivat reilun viikon treenivisiitille Espanjaan. Auto pakattiin täyteen varusteita ja matkaan lähdettiin perjantai-iltana Valenciasta, jonka ensi kohteena oli kisaviikonkoppu Murciassa. Lauantaina suunnistettiin Espanjan tämän vuoden toiseksi suurimman suunnistuskilpailun Costa Calidan normaalimatka ja sunnuntaina keskimatka. Kisat sujuivat vaihtelevasti, toisilla hyvin ja toisilla ei aivan niin hyvin... Mutta hienot kisat kaiken kaikkiaan, ja leiri sai arvoisensa aloituksen mainioilla suunnistuskokemuksilla Murcian mäkisillä ja kohtalaisen vaativilla suunnistusmaastoilla.
Sunnuntaina kisojen jälkeen matka jatkui kohti Barbatea. Matkalla pysähdyttiin treenaamaan (ja viemään rasteja) Granadan kupeessa sijaisevaan Las Mimbresiin ja perille Atlantin rannikolla sijaitsevaan Barbaten kylään saavuttiin vähän ennen puoltayötä, joten eipä sitte juuri muuta kuin kamat autosta mökkiin ja keräämään voimia treeniviikkoa varten. Mökki olikin muuten by the way positiivinen ylläri, sillä melko edullinen ja aivan uuden karhea kaikin puolin, jossa lisäksi vielä mukava oma piha jossa voisi vietellä esim. mukavia grillijuhlia joku kaunis ilta rankan treenipäivän päätteeksi...
Leiriviikko maanantaista perjantaihin sujuikin sitten melkoisen perinteiseksi muodostuneella kaavalla: aamupäivällä ensimmäinen suunnistusreeni ja iltapäivällä toinen. Barbaten huippumaastoissa oli todella mahtava reenailla, ja viikko kului nopeasti mahtavista hiekkadyynimaastoista nauttien. Väillä vedettiin rauhallista tahtia pitkään ja välillä taas tykiteltiin sprinttireeniä takaa-ajolähdöllä täysillä. Ja leiriviikon huipennukseksi haastettiin paikalla myös olleet Femmanin pojat kaksiosaiseen leiriskabaan: aluksi vajaan 4km rata väliaikalähdöllä ja siihen päälle sitten vielä reilu 4km suunnistusrata takaa-ajona. Hyvä kisa, ja ennen kaikkea hyvä reeni! Ja voitto kotiin - luonnollisesti :)
Perjantaina piti sitten siirtyä Barbatesta rantaviivaa pitkin takaisin Alicanteen, tarkemmin ottaen Torreviejaan/Guardamariin. Matkalla käytiin ihastelemassa Espanjan eteläkärkeä, josta pääsi yhtä-aikaa katselemaan niin Atlantin kuin Välimerenkin aaltoja ja vastarannalla siinti jo Afrikan rannikko. Myös Gibraltarin vuori ja siellä olevat apinat tulivat tutuiksi.
Lauantaina reenailtiin Guardamarin mahtavissa rantadyynimaastoissa ja hikihän siinä tuli; aurinko helli jo vähän turhankin hyvin ja lämpötila nousi varjossakin jo peräti +28'C! Sunnuntaina kisailtiin taas ja tarjolla oli 8km rata rantadyynimaastossa. Todella herkkua, joskin reeniviikko painoi hiukan juoksuaskelta. Kisojen jälkeen Tuomo ja Pekka lähti UPV:n suunnistajien matkassa kohti Valencian lentokenttää, josta heillä alkoi kotimatka 1,5 viikon reenailujen jälkeen takaisin suomeen. Jallun ja Heikin reissu oli kuitenkin vasta puolessa välissä, ja seuraavana ohjelmassa oli leiri/treeniviikko Ruotsin maajoukkueen kanssa Guardamarissa sijaitsevassa Camping Marjalissa.
Alkuviikko kului nopeasti ja treeniä kertyi melkoisen mukavasti. Muutamana päivänä vietiin rasteja ja sport-ident leimasimia mettään ruottalaisille, välillä reenailtiin omia reenejä ja välillä juostiin yhdessä ruottalaisten kanssa. Torstaina kisailtiin jälleen, kun Valencian liigan neljäs osakisa käytiin aivan Guardamarin kupeessa El Molarin kartalla. Jallulle voitto, Heikille hieman pummia, mutta kohtuu sijalla maaliin kuitenkin. Perjantaina Alicanten leiriviikko huipentui "MM-viestitreeniin", joka juostiin yhdessä ruotsin maajoukkueen kanssa pariviestinä. Hyvä kova reeni, ihan hyvin ne ruottalaiset veti - tosin eihän ne meikäläisille tietenkään olis pärjänny jos ei reiluuden nimessä olis aina vähän odoteltu niitä välillä... :) Tämän jälkeen ruottalaiset halus vielä tarjota meille lounaan ravintolassa yhdessä heidän kanssa kiitoksena avusta ja hyvästä "reeniseurasta" viikon ajan Alicantessa. Ja oikein maittavalta se ruoka meksikolaisessa ravintolassa ruotsin veronmaksajien rahoilla maistuikin! Sitte vaan kamat kasaan jälleen ja illansuussa matkaa jatkettiin Madridiin, jossa viikonlopun ohjelmassa oli vielä Espanjan tämän vuoden suurimmat suunnistuskisat, Martin Kronlund Trophy -skabat.
Lauantaina juostiin normaalimatka Pegerinoksessa 1500m korkeudella vuoristossa. Kisa oli pitkä ja raskas, mutta maasto aivan helmeä! Matkasta jaksoi nauttia koko ajan; ainoana miinuksena voisi sanoa sen, kun Heikki onnistui liukastumaan loppuradasta joenylityksessä, ja sai siitä melkoisen tällin ja isokokoisen mustelman takareiteen... Taso kisoissa oli todella kova ja aivan ylimmät kärkisijat jäivät saavuttamatta tällä kertaa. Sunnuntaina kisailtiin keskimatkalla ylhäällä vuoristossa, joka sekin oli alusta maaliin saakka pelkkää nautinto joka metrillä. Heikki joutui tyytymään katsojan rooliin kipeän takareiden takia, mutta Jallulle ihan kelpo juoksu tällekin matkalle, vaikka loppuradasta kisan molemmat päivät voittanut "Kettusen Tero" pääsikin livahtamaan rinnalle ja ohi melkoisen hyvällä vauhdilla. Reissua jatkettiin kisojen jälkeen vielä maanantaille asti, jotta hyviä maastoja Madridissakin ehdittiin koluamaan ihan kohtalaisen mukavasti. Maanantai-iltana matka suuntautui sitten vihdoinkin takaisin Valenciaan, jonne saavuttiin myöhään illansuussa reilut 2,5 viikkoa reissuun lähdön jälkeen.
Kaiken kaikkiaan todella onnistunu reissu kaikin puolin! Espanjaa tuli nähtyä melkoisen mukavasti (~4000km lisää vuokra-auton mittariin) ja reeniä kertyi suorastaan kiitettävästi: noin 35 tuntia, josta suurin osa suunnistusta. Mukana vielä kohtalaisen monta kisaa & kovaa reeniä, joten reissusta palatessa voineekin ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa muutaman päivän ihan rennosti ja koittaa palautua reissun rasituksesta ennen kuin aletaan taas pistämään lisää vettä myllyyn - keväällä tullaan sitte!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
